Suomen Muaythai – liitto ry

Haaste nuorille: thainyrkkeilijät ovat surkeita urheilijoita

Uutiset Foorumit Muaythai Urheilujutut Haaste nuorille: thainyrkkeilijät ovat surkeita urheilijoita

Tämä aihe sisältää 46 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Samuli 7 vuotta, 9 kuukautta sitten.

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 48)

  • Julkaisija

    Viestit

  • #41230


    tku

    Osallistuja

    “Thainyrkkeilijät eivät pärjää millekään verrokkiryhmälle, jopa jäätanssijat ovat parempia urheilijoita.”

    Tälläisiä ikäviä, mutta välttämättömiä totuuksia on jo kuultu pitkään liiton sisällä ja on aika ottaa julkiseen keskusteluun miksi thainyrkkeilijät eivät pärjää urheilutesteissä. Noissa testeissä mitataan yleisiä urheilullisia ominaisuuksia, joilla eri lajien urheilijoita voidaan jollain tavalla vertailla keskenään ja siten päätellä urheilijoiden kuntotasoa. Toki testeissäkin on tiettyjä painotuksia, koska korkeushyppääjät tarvitsevat enemmän ponnistusvoimaa kuin kestävyyttä jne. Olympialajeilla on olemassa testeissä jopa ns. paskarajat, jotka on saavutettava mikäli mielii olympiakisoihin osallistua (kokeilkaa meneekö esim. 15 yhden jalan kyykkyä molemmilla jaloilla, se on siis alaraja).


    Sportaccord voittaja Simon Marcus (24v.) on suoritustensa perusteella räjähtävä, voimakas ja kestävä.

    Miksi sitten moisia arvoja pitää mitata ja vertailla, kun eiväthän thaimaalaisetkaan käy missään testeissä? Suomalaisten thainyrkkeilymenestys on nykyään niin surkeaa, että vuosien takaisten “kehitysmaiden” kanssa ollaan tänä päivänä suurissa vaikeuksissa. IFMA:n kisoissa on nykyään nopeampia, vahvempia ja räjähtävämpiä ottelijoita kuin koskaan aikaisemmin. Ne ovat ominaisuuksia joita suomalaisista ei heti silmään pistä.

    Kevyet naisemme pärjäävät silti MM- ja EM-kisoissa, eivätkä he missään testeissä käy? Silkka osallistujamäärän pienuus miehiin nähden tekee naisthainyrkkeilystä selvästi heikompi tasoisemman. Lisäksi viime aikaiset naisten arvokilpailumitalit ovat tulleet sarjoissa, joissa on vielä naisten sarjoihinkin nähden vähän osallistujia. Menestys perustuu heikomman luokan kaikista huonoimpiin sarjoihin. Väitettä vastaan voi ja saa puolustautua, mutta videovertailu naisten ja miesten sekä naisten eri sarjojen välillä kertoo koruttomasti selvästä erosta. Kulmassa.fi foorumilla käydään asiasta keskustelua.


    Buakaw on räjähtävä ja hänellä on loistava koordinaatio.

    Thainyrkkeily on suurimalta osin (n. 70%) taito- ja tekniikkalaji, silmällähän ne matsit voitetaan! Tekniikat perustuvat kehonhallintaan ja se taas perustuu mm. liikkuvuuteen, lihastasapainoon, hyvään lihaskuntoon, yleiseen koordinaatioon jne. Pelisilmää ei kanna kaus ilman räjähtävyyttä ja nopeutta, muista ominaisuuksista puhumattakaan.

    Useimmilla vanhoilla, jos ei kaikilla miesten amatöörien maailmanmestareilla, oli kirjava urheilullinen tausta ennen thainyrkkeilyn aloittamista. Tänäkin päivänä on vähimmäisvaatimus menestyvälle thainyrkkeilijälle, että fyysinen pohjatyö tehdään kunnolla. Kansainvälisten kilpailuiden koventunut taso on jo pakottanut käynnistämään juonioritoiminnan ja miettimään harjoittelua uudestaan. Perinteinen thainyrkkeilyharjoittelu ei tee yksistään hyväkuntoista urheilijaa. Ilman urheilutaustaa ja ilman urheilullisia ominaisuuksia kehittäviä harjoituksia tuleva menestys tulee rajoittumaan heikommista heikoimpiin sarjoihin, kunnes niissäkin taso karkaa käsistä.

    Näiden asioiden eteen on jo muutamissa seuroissa tehty paljon työtä. “Ongelma” on oikeastaan positiivinen, koska pohjalta on nopea ponnistaa ylöspäin. Kasvualustamme juniorit, on laajempi ja kovempi tasoisempi kuin koskaan aikaisemmin. Junnumme ovat varmasti myös nälkäisiä näyttäämään miten hyviä urheilijoita he ovat. Ovatko valmentajat?

    Eva Wahlström on huippukuntoinen nyrkkeilijä!
    O’really? Katso miten Evalle kävi, kun hän kilpaili Tulikoe nimisessä tv-sarjassa muita urheilijoita vastaan.

    Naisten kisa käydään maastohiihtäjä Virpi Kuitusen, aerobicaaja Tiia Piilin, taitoluistelija Susanna Pöykiön ja nyrkkeilijä Eva Wahlströmin kesken. Jääkiekkoilija Niklas Hagman, pikaluistelija Pekka Koskela, yhdistetyn hiihtäjä Hannu Manninen ja voimistelija Jani Tanskanen kilpailevat miesten kisan voitosta.

    Viisiottelun opettajina toimivat lajien suomalaiset huippunimet. Ensimmäisessä jaksossa testataan Johanna Mannisen (100 m) opit. Seuraavissa jaksoissa nähdään, kuinka Mikaela Ingberg (keihäs), Tommi Evilä (pituus), Olli-Pekka Karjalainen (moukari) ja Jukka Keskisalo (800 m) saavat kilpailijat oppimaan oman lajinsa salat.

    [youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=s-jwBgx_CtA[/youtube:jkunjbr8][youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=CvOik_algaU[/youtube:jkunjbr8][youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=6dpzdZZIgRk[/youtube:jkunjbr8]

    [youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=jb9cBbm0jPk[/youtube:jkunjbr8][youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=f-QCOFHYRkY[/youtube:jkunjbr8][youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=f4O5vbmO4sk[/youtube:jkunjbr8]

    [youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=cUQmS9_jpeQ[/youtube:jkunjbr8][youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=quhWFQU4-Gc[/youtube:jkunjbr8][youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=4rpswxFYIQE[/youtube:jkunjbr8]

    [youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=DZlIwrqxZ1Q[/youtube:jkunjbr8][youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=s-UYP0sl5T4[/youtube:jkunjbr8][youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=im_LD09HhEs[/youtube:jkunjbr8]

    [youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=Kff7mJXzeFc[/youtube:jkunjbr8][youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=bOIxnrnZOqY[/youtube:jkunjbr8][youtube:jkunjbr8]http://www.youtube.com/watch?v=7lDD2TlNXLM[/youtube:jkunjbr8]

    #70352


    mb

    Osallistuja

    Hyvä kirjoitus ja pitää varmasti paikkaansa.

    Kirjoituksesta tuli mieleen, että tänä vuonnahan ruotsalainen Alex Harris Tobiasson pääsi vielä MM-kisojen finaaliin ja ilmeisesti otteli vielä finaalissa aika tasainen ottelun. Jotenkin mulle jäi Enfusionista sellainen muistikuva, että kaveri olisi aloittanut thainyrkkeilyn joskus 24-vuotiaana tms. ja alla olisi ollut ihan muutama matsi ennen kuvauksia. Olisi mukava tietää, että oliko kaverilla minkälainen urheilutausta, koska ei Alex kovin taitavalta vaikuttanut, mutta asennetta oli sitäkin enemmän.

    Luukkas Pasi varmaan tietää paremmin?

    #70353


    tku

    Osallistuja

    Olin Tukhomassa kerran kehätuomarina tuon Tobiassonin matsissa. Hän oli vahva ja kovakuntoinen. Lajispesifisesti hän osasi kaikki mitä tarvitaan ottelun voittamiseen, eikä kerännyt osumia. Tosi positiivinen kuva jäi, vaikkei ollut mikään huippuottelija.

    Tämän vuoden MM-kisojen tasoa en voi tietää, mutta maiden lukumäärä oli 20 maata heikompi kuin yleensä (100 viime vuonna). Tärkeimmät maat taisi olla kuitenkin mukana.

    #70354


    P.L.

    Jäsen

    @mb wrote:

    Kirjoituksesta tuli mieleen, että tänä vuonnahan ruotsalainen Alex Harris Tobiasson pääsi vielä MM-kisojen finaaliin ja ilmeisesti otteli vielä finaalissa aika tasainen ottelun. Jotenkin mulle jäi Enfusionista sellainen muistikuva, että kaveri olisi aloittanut thainyrkkeilyn joskus 24-vuotiaana tms. ja alla olisi ollut ihan muutama matsi ennen kuvauksia. Olisi mukava tietää, että oliko kaverilla minkälainen urheilutausta, koska ei Alex kovin taitavalta vaikuttanut, mutta asennetta oli sitäkin enemmän.

    Luukkas Pasi varmaan tietää paremmin?

    Tobiasson tosiaan oli tuolloin omien sanojensa mukaan harrastanut thainyrkkeilyä kolmisen vuotta ja matseja oli vajaa 20. Ikää tais olla 26, eli thainyrkkeilyharjoittelu on alkanut 22-23 vuotiaana. Taustalla oli ainakin jääkiekkoa, en tiedä/muista millä tasolla. Pakko sanoa, että kun sivusilmällä tarkkaili kaikkien jätkien treenaamista, niin aluksi Tobiasson vaikutti hieman romuluisen tekemisensä vuoksi olevan joukon heikommasta päästä. Varmaan tämän ja suuren ylipainon vuoksi hän aluksi joutuikin varamieheksi, mutta nousi sieltä kun jenkki ei päässyt sovittuun painoon. Tobiasson veti n. kahdeksan kiloa molempiin matseihin (jotka olivat siis muutaman päivän sisällä) ja oli varmaan puolet ajasta kumipuku päällä ja tutisi nälästä ja janosta. Matseissa se ei kuitenkaan näkynyt, kun hän mukiloi slovenialaisen Mirko Vorkapicin (jolla tosin oli revähtänyt vatsalihas tuolloin) ja hätyytteli Armen Petrosyania vakuuttavasti. Ennakkoluuloton mies, jolla on henkistä kanttia ja voimaa.

    Täyskontaktikamppailulajit, jos mitkä, vaativat myös sitä kuuluisaa cojonesia.

    #70355


    Chitalada

    Jäsen

    Reilut parisen vuotta sitten MM-kisoissa mukana olleiden kokemusten pohjalta käytiin täälläkin muistaakseni kiivasta keskustelua, kuinka naisten tasokin on maailmalla noussut huimasti joka sarjassa, eikä mitalien saaminen missään sarjassa ole enää helppoa.

    Liittohan jopa esti parin ottelijan pääsyn pari vuotta sitten näihin alempiin sarjoihin ,vaikka kulutkin olisi maksettu itse ja pääsyynä oli juuri “sarjojen kova taso”.

    Nyt, kun on tullut menestystä, niin taso onkin heikko, mutta näinhän se aina menee täällä Suomen Muaythai-palstalla.

    Tietyt ottelijat eivät menesty: “Helvetin kova taso.”

    Tietyt ottelijat menestyvät: “Helvetin huono taso, juuri siinä sarjassa”. “Huono vastustaja”. “Muutenkin päässyt otteluun jotenkin kepulikonstein”.

    Tähän ikään mennessä olen kanssa huomannut, että miehissä ja naisissa on eroja esim fyysisyyden suhteen. Tämän vuoksi naisten urheilusuorituskin saattaa maallikolta näyttää erilaiselta, kuin miesten.

    Jos ei tätä edes tajua, niin vaikea lähtökohta on lähteä naisia valmentamaan ihan tosissaan, jos heiltä odottaa aina saman näköisiä suorituksia kuin miehiltä. (Lihaksistossa eroja, normaalisti naisten rasvaprosentti saattaa olla hieman korkeampi, hormonaaliset asiat jne jne).

    Miehet nostavat rautaa enemmän ja heittävät esineitä usein pidemmälle, sen vuoksi he kilpailevatkin eri sarjoissa. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että naisten taso, tai taitotaso olisi huonompi, tai heidän menestyksensä jossain urheilulajissa olisi väheksyttävämpää, heitä kun mitataan omissa sarjoissaan.

    Sanoisin myös, ettei yhden entisen aktiivithainyrkkeilijän, toisessa lajissa tapahtuneen suorituksen, tai mahdollisesti nykyisen kunnon perusteella, kannata todellakaan yleistää muiden lajin menestyneiden naisten fyysisyyttä, fyysistä tasoa, tai urheilullisuutta jne jne.

    Varsinkaan, jos ei ole mitään käsitystä heidän treenaamisestaan ja kaikista muista siihen liittyvistä hyvin monista asioista.

    Kuten muualla mainitsinkin, itse en tuosta nyrkkeilyottelusta tiennyt mitään, mikä tämän keskustelun kirvoitti, eikä Loikkanen ole meidän salilla käynyt pitkään aikaan, muutettuaan keväällä Helsinkiin. Toki jokaisen pitäisi toki ymmärtää, että jos jonkun toisen lajin menestynyt ihminen osallistuu toisen lajin kilpailuun, niin hänen suorituksensa on varmasti suurennuslasin alla, jotta päästään mollaamaan mahdollisesti sitten sen toisen lajin ottelijoita ja sitä toista lajia.

    Tälläinen se suomalainen kamppailulajiskene valitettavasti on ja se estää osaltaan niiden arvostuksen lisäämistä.
    Varsinkin, kun oman lajin menestyneitä ottelijoita vähätellään oman liiton sivuilla.

    Tämä on aika suomalainen ilmiö ja sitä kutsutaan myös: “Omaan pesään kusemiseksi”.

    P.S.

    (Lainaukset heittomerkeissä:)
    “”Buakaw on räjähtävä ja hänellä on loistava koordinaatio.””
    “”Perinteinen thainyrkkeilyharjoittelu ei tee yksistään hyväkuntoista urheilijaa.””
    😯
    Aika perinteisellä thainyrkkeilyharjoittelulla nuo thaimaalaiset muuten kehittyvät, se tosin alkaa jo nuorena.

    #70356


    thaiboxinki

    Jäsen

    Mulle on tullu vastaan useampikin tapaus muista urheilulajeista tulleita, jotka ovat nimenomaan todenneet kamppailu reenin olevan todella kovaa ja pitäneet entisiä reenejään vellipyllyilynä. Kyllä se niin tahtoo mennä, että kun sen hiihtäjän laittaan kunnon muaythai kimaraan padit,sparrit,painit ja kaikki niin kyllä siinä yleensä jossain vaiheessa rupeaa kakattaan. Yleensäkin kaikki kehäkamppailu lajit osoittautuvat monille salibandy pelaaja maallikoille yllättävän koviksi. Ihmetyttää mistä toi nyky villitys tulee, että treenit pitäs kestää vaan 10min, pitäs tehä kärrynpyöriä ja ollaan huolissaan jos ei pärjää mäkihyppääjälle pompputesteissä. Ne muista lajeistakin tulee saleille monesti siksi kun ne haluu sitä kovaa kuuluisaa kamppailu treeniä. Ja ne muista lajeista tulleet jotka pärjäävät ovat monesti jo valmiiksi kovan treeni asenteen omaavia urheilijoita. Olen varma, että perinteisellä muaythai reenillä pärjää kisoissa kyse on siitä millä asenteella sitä reenaa.

    #70357


    Chitalada

    Jäsen

    @thaiboxinki wrote:

    Mulle on tullu vastaan useampikin tapaus muista urheilulajeista tulleita, jotka ovat nimenomaan todenneet kamppailu reenin olevan todella kovaa ja pitäneet entisiä reenejään vellipyllyilynä. Kyllä se niin tahtoo mennä, että kun sen hiihtäjän laittaan kunnon muaythai kimaraan padit,sparrit,painit ja kaikki niin kyllä siinä yleensä jossain vaiheessa rupeaa kakattaan. Yleensäkin kaikki kehäkamppailu lajit osoittautuvat monille salibandy pelaaja maallikoille yllättävän koviksi. Ihmetyttää mistä toi nyky villitys tulee, että treenit pitäs kestää vaan 10min, pitäs tehä kärrynpyöriä ja ollaan huolissaan jos ei pärjää mäkihyppääjälle pompputesteissä. Ne muista lajeistakin tulee saleille monesti siksi kun ne haluu sitä kovaa kuuluisaa kamppailu treeniä. Ja ne muista lajeista tulleet jotka pärjäävät ovat monesti jo valmiiksi kovan treeni asenteen omaavia urheilijoita. Olen varma, että perinteisellä muaythai reenillä pärjää kisoissa kyse on siitä millä asenteella sitä reenaa.

    Täsmälleen paljon samanlaisia kokemuksia ja muutenkin samaa mieltä.

    Ei tuo Buakawikaan ole nyt varmastikaan muuttanut sitä perinteistä treeniä, millä on noussut huipuille.

    Nuo Buakawin kuvat testauksissa saattavat antaa sellasen kuvan muuten tietämättömälle , että “nyt ne thaimaalaisetkin ovat menneet testeihin, jotta voidaan muuttaa treenaamista oikeaan suuntaan”.
    Tämä on ilmeisesti mennyt kyllä niin päin, että koska Buakaw on menestynyt ja hyväkuntoinen, niin on haluttu tehdä testit sen mukaan, millä noita ominaisuuksia voidaan mitata.
    Alunperin siis Buakawin treenaamista käytiin seuraamassa ja sen jälkeen mentiin testauslaitokselle.
    Uskoisin thaimaalaiset tuntien, että se perustreeni, millä on pärjätty tähänkin asti, jatkuu edelleen, vaikka kuvat testauksista uppoaa hyvin falangeihin, kuten on huomattu. Ja muut “kyykkykuvat”, vaikka kyllä ne ihan välineitä vetää siellä edelleen ihan simona ja juoksee välissä.

    Buakawin Facebookista:

    Asst. Prof. Dr. Ratree Ruengthai (Dean, Faculty of Sport Science, Kasetsart University)and Staff come to Por.Pramuk gym to observe Buakaw Por. Pramuk’s training for design a programs of physical fitness training on July 8, 2011

    On July 10, 2011 Buakaw Por Pramuk performed physical fitness test at Sports Science Faculty, Kasetsart University by Asst. Prof. Dr. Ratree Ruengthai and Staff for evaluating physical readiness before THAI FIGHT EXTREME

    #70358


    tku

    Osallistuja

    Tämä ei ollut mikään dissaushyökkäys Chitaladan ottelijoita vastaan.

    #70359


    anteroh

    Osallistuja

    Aihetta sivuten viime MM-kisoissa Valkovenäjän (yksi menestyksekkäimpiä maita kisoissa) valmentajan suusta kuultua. Meni jotenkin näin “Suomen joukkueella on tekniikkaa, taitoa, kestävyyttä ja voimaa mutta ei nopeutta”, mielestäni aika osuvasti sanottu. Voitaneen sanoa, että suurimmalla osalla Suomalaisottelijoista nopeus ja räjähtävyysominaisuudet ovat kansainväliseen huipputasoon nähden heikompia. SM-tason otteluissa ei tätä seikkaa niin huomaa koska erot eivät ole niin suuria, joitain poikkeuksia lukuunottamatta ;).

    Toki muutkin ominaisuudet ovat tärkeitä kuin vain räjähtävyys ja nopeus mutta ilman niitä ei huipulla voi kovin hyvin pärjätä. Joten muutama miete näiden ominaisuuksien kehittämisestä.

    Nopeus on ominaisuus jonka kehittäminen huippuunsa on erittäin vaativaa. Tässä muutamia syitä. Nopeusominaisuudet kehittyvät nuorella iällä, kärjistäen teini-iän jälkeen nopeuden kehitys heikkenee merkittävästi. Nopeuden tuottaminen edellyttää rentoutta ja tarkoituksenmukaisuutta liikesuorituksessa, eli hyvää tekniikkaa. Lisäksi tietysti kehittävää nopeusharjoittelua sopivissa kohtia harjoituskautta/ohjelmaa. Suomessa junnutoiminta on vasta aluillaan, joten maajoukkueeseen asti ei nuorena aloittaneita kisaajia ole juuri vielä päässyt ja näin nopeusominaisuuksien kehitys kasvuiässä on ollut täysin riippuvaista muusta urheilutaustasta ottelijoiden kohdalla. Tekniikan suhteen tilanne on vähän parempi, koska sen harjoitteluun panostetaan Suomessa enemmän mutta kuitenkin monella ottelijalla toistomäärät jäävät vielä liian vähäisiksi, jotta saataisiin ohjelmoitua kansainvälisellä tasolla tarvittava tekniikkakirjo selkärankaan saakkaa. Mitä tulee nopeusharjoitteluun, niin uskallan väittää, että sen harjoitteluun ei juuri olla kiinnitetty huomiota monessakaan seurassa. Tosin nykyään asiasta alkaa jo olla enemmän keskustelua lajipiireissä ja tietoa saatavilla, joten tämän suhteen tuloksia voitaneen odottaa hyvinkin pian :).

    Räjähtävyys on yksi voimaharjoittelun osa-alue, jonka järkevä kehittäminen edellyttää riittävää voima ja kuntotasoa. Jos kestävyys, palautumisominaisuudet eivät ole kohdallaan on tarvittavan voimatason kehittäminen hankalaa lajiharjoittelun ohella. Räjähtävyys itsessään on aika yksinkertainen asia. Tee suoritus hyvällä suoritustekniikalla maksiminopeudella ns. räjähtävästi (edellyttää voimaa). Räjähtävyystreenissä tulee käyttää korkeaa vastusta/painoa jotta hermotukselle saadaan maksimiärsyke, toistomäärät ovat pieniä ja sarjojen väliset palautukset pitkiä jotta harjoitus kehittäisi juuri haluttua ominaisuutta. Ongelmat tulevat siinä vastaan kun harjoitellaan räjähtävyyttä huonolla lihaskunnolla (tekniikka ei pysy kasassa, painot liian isoja, liike ei räjähtävä jne.) tai liian paljon kerralla, seuraa loukkaantumisia ja kehitys muuttuu negatiiviseksi. Lisäksi koska hermostollisesti rankat harjoitukset haittaavat normaalia lajitreeniä tekee tämä seikka asiasta hankalan sovittaa räjähtävyystreeniä treeniohjelmaan. Onneksi tästä osa-alueesta on paljon osaamista ja tietoa saatavilla.

    Näkisin että näihin osa-alueisiin panostamalla pitkäjänteisen junnu-toiminnan ohella alkaa maajoukkueessakin näkyä räjähtävyyttä ja nopeutta nykyistä enemmän. Itse asiassa kyllä muutama räjähtävä/nopea kotimainen ottelija on havaittu kehässä Suomessakin ja ihan viime aikoinakin.. 😉

    Mitä tulee urheilutesteihin ja lajien rankkuuteen niin on totta, että yleiset urheilutestit suosivat enemmän lajeja joissa harjoitellaan ns. “urheilullisesti” ja tähän kaavaan ei Suomessa harjoitettu thainyrkkeily ihan uppoa vaikka rankkaa onkin. Perinteisesti thainyrkkeilyn oheisharjoitteet jotka kehittävät “urheilullisia” ominaisuuksia selkeämmin ovat olleet juoksu ja lihaskuntoharjoittelu, joita käsittääkseni tehdään Suomessa harjoitusmääriin nähden vähän jos ollenkaan (riippuen valmentajasta ja harjoittelijan tasosta) kun taas monessa “urheilu”-lajissa nämä ovat tärkeä osa harjoittelua. Se että thainyrkkeilyn lajitreeni itsessään ei ole kovin “urheilullista” ei tarkoita etteikö se olisi vaativaa ja rankkaa. Lisäksi se fakta, että kunto ja voimatasosta riippumatta uudet harjoitusmuodot ovat aina vaativia ja rankkoja alkuun pitävät huolen siitä, että kamppailija tulee aina olemaan jonkun muun lajin harjoituksissa alkuun aloittelija/keskitasoa ja toisinpäin. Hyvä toisen lajin parissa saatu kuntopohja ja voimataso ainoastaan mahdollistavat nopeamman harjoitteluvälin ja kehittymisen “uudessa lajissa” kun keho nopemmin tottuu uusin liikesuorituksiin jne.. Tämän suhteen mielestäni on viime vuosina tapahtunut selvää kehitystä useassa seurassa, erilaisten oheisharjoitusmuotojen lisäämisen muodossa lajitreenin rinnalle. Mielestäni tämä on oikea kehityssuunta kunhan se ei tapahdu lajiharjoittelun kustannuksella mikä on kuitenkin koko homman pohja ja sitä kaiken oheisharjoittelun pitäisi tukea. Lajiharjoittelun ja mm. “urheilullisuutta” kehittävän oheisharjoittelun sovittamisesta tulee entistä haastellisempaa kun vaatimukset kovenevat mutta jos haluaa huipulle on hinta maksettava. Thaimaalaiset huippuottelijat maksavat tämän hinnan huikeissa harjoitus/toistomäärissä, jotka kasaantuvat lapsesta asti tehdyn harjoittelun (sisältäen myös juoksua ja lihaskuntotreeniä) ja kilpailemisen kautta. Samaa menestyskaavaa on Suomessa vaikea toteuttaa monestakin syystä, alkaen vaikka sääoloista, kulttuurista ja ravintoympäristöstä..

    Joka tapauksessa näkisin, että kehittymismahdollisuudet ovat hurjat kun vaan tartutaan härkää sarvista ;). Homma on jo nousussa..

    #70360


    tku

    Osallistuja

    Kukaan ei ole väittänyt, etteikö thainyrkkeilyharjoitteleminen ei olisi rankkaa ja vaativaa. Kansainvälisissä turnauksissa pärjääminen vaatii ihan samanlaisia ominaisuuksia kuin muissakin urheilulajissa.

    Mutta en ymmärrä tyytyväisyysajattelua, jos käy seuraamassa noita kansainvälisiä arvokilpailua. Hyvä että naiset tuovat mitaleja vielä Suomeen, mutta onhan tuo miesten taso todella kova. Urheilullisten ominaisuuksien kehittäminen ei ole lajilta pois ja testeilläkin olisi tarkoitus seurata kehittymistä. Toki jos käy vain yhden kerran testeissä ja vetää tuloksista herneet nenään, niin eihän se kovin rakentavaa ole.

    Huonoja testituloksia ei voi puolustella millään, thainyrkkeily ei ole mikään mystinen ja mittaamaton urheilukummajainen.

    #70361


    Markus

    Osallistuja

    @mb wrote:

    Kirjoituksesta tuli mieleen, että tänä vuonnahan ruotsalainen Alex Harris Tobiasson pääsi vielä MM-kisojen finaaliin ja ilmeisesti otteli vielä finaalissa aika tasainen ottelun. Jotenkin mulle jäi Enfusionista sellainen muistikuva, että kaveri olisi aloittanut thainyrkkeilyn joskus 24-vuotiaana tms. ja alla olisi ollut ihan muutama matsi ennen kuvauksia. Olisi mukava tietää, että oliko kaverilla minkälainen urheilutausta, koska ei Alex kovin taitavalta vaikuttanut, mutta asennetta oli sitäkin enemmän.

    [youtube:2xzl4zyk]http://www.youtube.com/watch?v=3ikG1pLUns0&feature=player_embedded#![/youtube:2xzl4zyk]

    #70362


    Chitalada

    Jäsen

    @tku wrote:

    Tämä ei ollut mikään dissaushyökkäys Chitaladan ottelijoita vastaan.

    Kiitos. Toivoinkin omanikin viestini jälkeen, ettei tästä tule mitään kinaamiskilpailua.

    Ehkä ymmärrän, mitä ajoit takaa, tai mitkä ne motiivit olivat tuohon viestiin, ottaen huomiooon keskustelun, joka ajautui Muaythain tasoon maailmalla, tai nimenomaan yleisesti menestyneen thainyrkkeilijä-ottelijan esiintymiseen jolllakin tapaa nyt jossain muualla, joka heijastettiin valitettavasti koko lajiinkin.

    @tku wrote:

    Kukaan ei ole väittänyt, etteikö thainyrkkeilyharjoitteleminen ei olisi rankkaa ja vaativaa. Kansainvälisissä turnauksissa pärjääminen vaatii ihan samanlaisia ominaisuuksia kuin muissakin urheilulajissa.

    Mutta en ymmärrä tyytyväisyysajattelua, jos käy seuraamassa noita kansainvälisiä arvokilpailua. Hyvä että naiset tuovat mitaleja vielä Suomeen, mutta onhan tuo miesten taso todella kova. Urheilullisten ominaisuuksien kehittäminen ei ole lajilta pois ja testeilläkin olisi tarkoitus seurata kehittymistä. Toki jos käy vain yhden kerran testeissä ja vetää tuloksista herneet nenään, niin eihän se kovin rakentavaa ole.

    Huonoja testituloksia ei voi puolustella millään, thainyrkkeily ei ole mikään mystinen ja mittaamaton urheilukummajainen.

    Mikä tämä testausjuttu on? Onko joku testattu ja saanut huonot tulokset, vai mihin tällä muuten viitataan?

    Vaikka olenkin perinteistä, puritaanista thaimaalaistyyppistä Muaythai-treeniä kannattava, niin en sinänsä vastusta esim testejä.
    (Ei ne thaikut syö lisäravinteitakaan pääasiassa erilaisesta ruokavaliosta johtuen. Paitsi niitä M150 jne..).

    Jos valmentajan ja valmennettavan suhde on kiinteä treenauksessa (pidetään usein välineitä ja seurataan tarkkaan tekniikoita ja harjoitteita), niin ne testit usein saattavat antaa luultavasti vain lisävahvistusta jo tiedettyihin asioihin, verrattuna valmennettavaa muihin valmennettaviin, tai häneen itseensä.
    Ehkä käyttäisin yleisluonteisia fyysisiä testejä paremmin vaikka silloin, jos tulisi joukko itselle tuntemattomia treenaamaan ja pitäisi saada heistä, heidän fyysistä “ulkonäköänsä” parempi käsitys nopeasti heidän fyysisestä kokonaislähtötilastaaan.

    Ehkä thainyrkkeilyä lajillisesti suoraan mittaavia testejä on vaikea tehdä, olin jokin aika sitten yhden tutkimuslaitoksen kutsumana palaverissa, jossa suunniteltiin kamppailulajeille suunnattua laitteistoa, jolla voitiin mitata esim tekniikoiden liikeratoja, nopeuksia jne, harjoitus- ja kilpailutilanteissa. Sehän tuntui kiinnostavalta, mutta ei ole edennyt vielä eteenpäin.

    Yksi ihan helppo ja hyödyllinen testi on kunnollisella kehonkoostumismittarilla tehty testi, jolla saa jo hyviä tuloksia, nimenomaan asiantuntijan analyysin kanssa.Tämähän on varmaan monellekin tuttu. Meillä ottelijat ovat käyneet urheiluopistolla ja jos sitä osaa käyttää oikein, sitä voi käyttää esim ruokapäiväkirjan kanssa yhdessä+ diettaamisessa (onko dieetissä palanut ne rasvat, eikä lihakset). Lisäksi esim eri lihasryhmien suhteista toisiinsa (thainyrkkeilijällä pitäisi olla aika eri tulokset, kuin esim kuulantyöntäjällä). Jne jne.
    Tällä ei ole kyllä suurempaa hyötyä, jos lyödään vain lappu käteen ja katsotaan siitä esim vain se rasvaprosentti.
    Miljalla esim muuten harjoituskaudella se rasvaprosentti oli esimerkkinä 8,2. (Naisilla yleensä korkeampi, kuin miehillä).
    Tämä on hyvä työkalu myös kilpailijalle itselleen, jos luulee olevansa hyvässä kunnossa sekä väittää syövänsä hyvin ja kirjalliset tulokset ovat kuitenkin huonoja.

    Muita perushyödyllisiä “testejä”, jota joskus on mittailtu, jos treeni ei kulje, vaikka muut asiat ovat kunnossa, on ollut esim hemoglobiini-arvot. Alhaisen hemoglobiinin haitoista voi vaikka googlettaa,jne..

    Naisten sarjoissakin on muuten paljon ollut vaihteluita osallistujamäärien ja tasojen suhteen eri vuosina, monissakin sarjoissa. Eikä ne heikoimmat esim teknisesti ole aina läheskään todellakaan siellä alemmissa sarjoissa.

    Valmentamiseen ja nimenomaan Muaythaihin liittyvään menestykseen, kuten toki menestykseen muutenkin, liittyviä asioita on erittäin paljon ja niiden kaikkien pitää natsata vielä yhdessä henkilössä, että sitä menestystä tulee.

    Se kai tässä olisi se pointti, että vaikka valmentaisin 10 naisottelijaa / alempi sarja ja pyrkisin saamaan heidät onnistumaan arvokisoissa, niin ei siihen pystyisi ehkä kuitenkaan kuin korkeintaan muutama, olisi se taso mikä hyvänsä. Ja tyytyväinen saisi olla yhteenkin.

    Tyytyväisyydestä sinänsä: jos joku on meillä voittanut jotain, niin sanon yleensä, että voit nautiskella tästä hetken, mutta sitten se on paras lähes unohtaa ja keskittyä eteenpäin, että kehittyy. Jos jää siihen tyytyväisyyteen ja omaan onnistumiseen liikaa notkumaan, niin kehitys pysähtyy. Hyvästäkin suorituksesta löytyy aina parannettavaa varmasti. Ja Muaythai on niin monipuolinen laji, että niitä tekniikoitakin, joita voi oppia ja ottelussakin hyvin soveltaa, on yllättävän paljon.

    Tälläisen hyvän moton kuulin jostain, joka liittyi bisnekseen, mutta käy hyvin myös urheiluun. Liittyy myös tuohon tyytyväisyyteen:

    “When winning, think about losing – when losing, think about winning”.

    Amen.

    #70363


    tku

    Osallistuja

    Keskustelu pirstaloituu helposti tälläisissä aiheissa. Kysymys oli thainyrkkeilijöiden fyysisistä ominaisuuksista ja siitä, miksi thainyrkkeilijät ovat mittausten mukaan yksi huonoimpia urheilijaryhmiä.

    Katsokaa tuo Tulikoe, ja vaikka mieleen tulee mitä hyvänsä puolustuspuheita, niin kyllä se siitä voi jotain johtopäätöksiä vetää.

    #70364


    Dmoz

    Jäsen

    Voisko ainakin osaksi tässä olla kysymys juuri siitä thainyrkkeilyn aloittamisiästä, josta joku jossain on maininnutkin?

    Eli, kun yleensä thainyrkkeilyn peruskurssit on +10v, eli ei lapsille, niin otanta taitaa olla usein jotain 15-35 ikävuoden välillä.
    Suurin osa ei omaa pitkää lajitaustaa, tai jopa ei ollenkaan liikunnallista elämäntapaa, joten sen fysiikan=lihasvoiman,kordinaation,nopeuden,kestävyyden yms yms kehitys jää täysin tämän uuden aloitetun lajin varaan.

    Thainyrkkeilyssä keskitytään pääasiassa lajitreeniin sen puoltoistatuntia+parit punnerrukset ja kyykyt loppuun, joten jos ei valmennettava ole sekä oma-alotteinen, että hyvin ohjeistettu valmentajan osalta, jää esim voimaharjoittelu pois harjoittelusta lähes täysin.
    Lenkkeilyä (palauttavat,intervallit yms) suositaan ja sitä suurin osa taitaa toteuttaa oheisharjoitteena.

    Ja koska harrastaja keskittyy lajitreeniin eli tekniikkaan sparriin välineisiin yms, niin kansallisella tasolla pärjää kisoissa mukavasti.

    En ihmettele ollenkaan miksi huippulätkänpelaaja vetäs satasen vikkelimmin tuosta Tulikoe-porukasta.
    Kaveri on aloittanut ties millon alle 10 vuotiaana lajin, ja junnutoiminnan ansiosta treenaillut monipuolisesti koko teini-iän, jolloin reilu 20v:nä on huippuvireessä, siis fysiikaltaan. Toisin kuin esim itse kun aloitin huiskimaan siinä parikymppisenä. En nyt, enkä silloin olisi ikimaailmassa lähelläkään pikkuhakin tehoja.

    Sekavan sepustuksen pointti vois olla vaikka siinä, että nyt se Buakaw satasen viivalle, ja testaamaan vaikka korkeushyppyä. Uskon että pärjäis.

    Junnutoiminnasta(ko) eli siitä että ihminen aloittaa samaan aikaan vertailuryhmän kanssa järjestelmällisen thainyrkkeilyn harrastamisen kaikkine oikeine lisäharjoitteineen tässä on kysymys?

    #70365


    Chitalada

    Jäsen

    @tku wrote:

    Kysymys oli thainyrkkeilijöiden fyysisistä ominaisuuksista ja siitä, miksi thainyrkkeilijät ovat mittausten mukaan yksi huonoimpia urheilijaryhmiä.

    Kysyn vielä lajin valmentajana ihan mielenkiinnosta, että missä nämä testit on tehty ja ketä on testattu sekä minkälaisin testein?

    Kannatta huomioida lajien väliset vaatimukset ja eroavaisuudet. Olen pitänyt muutama vuosi sitten juuri SM-kultaa voittaneelle jääkiekkojoukkueelle joskus muutamat kesätreenit ja varmasti olivat lajinsa huippuja, täysipäiväisesti harjoittelevia huippu-urheiljoita. Jääkiekkoon kuuluu esim nopeat pyrähdykset luistimilla, mutta ei esim Muaythai-tyyppisen lajin vaatimuksiin perustuvaa kuntoa, tai fyysisiä (+teknisiä) ominaisuuksia.
    Sanotaan näin, että lyömiminen, potkiminen, vatsalihas/punnerrus-tyyppinen treeni ei ole sellaista, missä heidän pitää olla hyviä. En väittäisi heitä kuitenkaan huonokuntoiseksi omassa lajissaan.

    Myös lajin sisällä on paljon eroja, thainyrkkeilijän ja thainyrkkeilijän. Myös lajin mestarin ja toisen samanlaisen välillä voi olla monessa suhteessa huikeat erot. Eli ei kannata yleistää, joka vain väheksyy niiden oikeasti urheiluunsa panostavien panostusta.

    Mutta, muistatteko tämän:

    Uinnissa vasta todella huono taso onkin maailmalla? 😀

    Eihän lajin maailmanmestari ole edes kunnon juoksija..

    “”Hanna-Maria Seppälä: Jäin kuin nalli kalliolle!””

    http://www.iltasanomat.fi/urheilu/hanna-maria-seppala-jain-kuin-nalli-kalliolle/art-1288337543258.html

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Hanna-Maria_Sepp%C3%A4l%C3%A4

    Entä Muaythain lajin omainen erikoisuus:

    Huonossa kunnossa oleva, treenaamaton, lähes 40-vuotias thaimaalainen, voi voittaa tyrmäyksellä 25-vuotiaan varmasti huippukunnossa olevan Valko-Venäläisen.

    (Samkor-Varaxa)

    Sitäkin kannattaa miettiä?

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 48)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.