Suomen Muaythai – liitto ry

Panssarit pois ja täysi kontakti C-luokkaan?

Uutiset Foorumit Muaythai Yleinen keskustelu Panssarit pois ja täysi kontakti C-luokkaan?

Tämä aihe sisältää 11 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  swede 1 vuosi, 10 kuukautta sitten.

Esillä 13 viestiä, 1 - 13 (kaikkiaan 13)

  • Julkaisija

    Viestit

  • #41982


    tku

    Osallistuja

    Olimme viikonloppuna Ruotsissa salikilpailuissa. C-luokassa ei käytetty panssareita ja täysi kontakti sallittiin, siten myös tyrmääminen. Vaikka mukana oli ensikertalaisia, niin asia ei tuottanut ongelma vaan päinvastoin. Jokainen sai otella sielunsa kyllyydestä eikä tuomari ollut rauhoittelemassa aikuisia ottelijoita. Yhtään kylkiluuta ei mennyt poikki, vaikkei rintapanssaria ollut.

    Ehdottaisin, että liitto poistaa aikuisten matseista panssarit ja sallii täyden kontaktin C-matseissa. Molemmat ovat SMTL:n omia ikivanhoja asetuksia, joita kattoliitto IFMA ei tunne. C-luokan aloittelijat eivät varsinaisesti mitään tyrmäyskoneita ole ja kehässä on tuomari ja kulmassa huoltaja ottelijaa suojelemassa. Reippaammin otteleville nykyinen C-luokka on neppiskilpailu ja jos haluaa otella ilman kehätuomarin häirintää, niin B-luokassa on vastassa useimmin liian kokeneita. Järjestelmä kannustaa siten heikkoja, eikä vahvoja. Tämä selittää osin ruotsalaisten kovuuden. Aikuiset ottelevat aina tosissaan.

    Yleisesti Ruotsista on sanottava se, että suuri massa tarjoaa ilahduttavasti vastustajia. Syy miksi sinne lähdimme on se, että usein kotimaan kisoissa jää vähintään puolet ilmoitetuista ilman ottelua. Ruuhkasarjoissa tietysti tilanne on hyvä. Ottelijat ovat fysiikaltaan urheilullisimpia ja taso on pari pykälää kovempi mitä täällä. Junnujen outo Diplom-luokka on holhouksessa meidän C-luokkaa pari pykälää pahempi. Sparritasoisesta kontaktin kovuudesta ottelu diskataan ja kaikki diplom-ottelut arvostellaan tasan. Ikärajaa en muista diplom-luokalle. Toki valmentamattomille ja vähän sparrikokemusta omaaville junnuille se on hyvä, mutta ei tosissaan kisaaville.

    #75761


    polvi

    Jäsen

    Olen samaa mieltä TKU ehdotuksesta mutta jos liitto ei lämpene tuolle 3×2 matsien täysi kontakti ajatukselle niin ainakin se rintapanssari pitäisi saada pois noista matseista ! Perustelut tähän on juuri noi IFMAN säännöt eli helpompi niihin 3×3 matseihin on joskus lähteä kun on jo ottanut 3×2 matseissa ilman rintapanssaria. 3×2 ottelut voisivat olla täydellä kontaktilla mutta kiellettyjä tekniikoita olisi polvet päähän ja kyynärpäälyönnit ja tämä vain siksi että tällä tavalla 3×2 ottelut(hieman kevyemmät säänöt) eroaisivat IFMAN säännöillä oteltavista 3×3 otteluista !

    #75762


    tku

    Osallistuja

    Korostan tuota “täysi kontakti” termiä, kuin “tyrmääminen sallittu”.

    #75763


    anteroh

    Osallistuja

    Samoilla linjoilla ollaan. Näkisin panssarin “turhakkeena” alottelijoiden matseissa. Kehätuomarin osaaminen on mielestäni oleellisempaa epätasaisten otteluparien sattuessa kuin se, että onko suojat päällä. Konktaktin osalta sanoisin, että riippuu täysin ottelijaparista kuinka kovalle tasolle voidaan antaa mennä..

    #75765


    Katru

    Jäsen

    Moi,

    Tuo 3×2 ottelut “kevyellä kontaktilla” on myös tuomarinäkökulmasta hankala, kun joutuu liikaa puuttumaan ottelun tapahtumin. Ottelijoille, joilla on vähäänkään fysiikkaa takana, on luonnotonta otella varoen koko ajan voimankäyttöään. Muutoinkin meidän salikisa-järjestelmä on haasteiden edessä. Niihin on vaikeaa saada tuomareita ja paikkakunnasta riippuen myös ottelijoita. Kokonaisuus ei toimi, kuten sen on ajateltu joskus toimivan.

    Alkuperäisenä ideana minulla oli ottaa tämä salikisa-asia tapetille jo kevätkokoukseen, mutta hallituksen ajasta leijonan osan on vienyt aivan muut asiat kuin lajitoiminnan kehittäminen. En ehtinyt sitä valmistella tarpeeksi.

    Ehdotan, että viedään kevätkausi loppuun vanhoilla käytännöillä ja syyskausi sitten startattaisiin uusin käytännöin? Parasta olisi jos löydettäisiin yhteinen aika avoimeen keskusteluun, jossa ehdotukset ja mielipiteet tulisivat esille.

    T: Katru

    #75764


    ak-80

    Osallistuja

    Olen samaa mieltä sääntöjen ja varusteiden muutostarpeesta ja kannatan Katrun ajatusta kehityssuunnitelmasta. Kokouksissa pitää myös jatkossa pitää huolta siitä, että keskustelu pysyy esityslistan mukaisissa asioissa ja järjestyksessä.

    #75766


    AndyS

    Osallistuja

    Kun salikisoja katsoo, niin osallistujamäärähän on ihan järkevä, mutta 3x3min otteluiden osuus on tosi heikko. Tyypillisesti 15 matsista on 1-2kpl. 3x3min. Minulla on ainakin sellainen kutina, että aiemmin suhde olisi ollut parempi. Joku 50-50 olisi varmaan hyvä tavoitetilanne.

    Kerron hieman kokemuksia, miten potkunyrkkeilyssä on painittu täysin samojen ongelmien parissa. Aikanaan yli 10v sitten oli ns. kehä-light, joka oteltiin kehässä mutta kontakti oli rajoitettua. Käytännössä tämä toimi huonosti ja osa ottelijoista (kuten minä…) ei juuri säästellyt. Näistä oteltiin myös SM-kisat normaalien SM-kisojen yhteydessä, eli vähän samoin kuin thainyrkkeilyn arvokisoissa on B-sarja. Voitinkin nämä kerran, mutta en pidä saavutusta kovin suurena ja tässä thainyrkkeilyssä on minusta tehty paljon paremmin, että on vain yksi SM-kulta.

    Koska kontaktia oli mahdoton pitää kevyenä etenkin aloittelevilla ja usein yliaggressiivisilla ottelijoilla, päätettiin vuonna 2008 poistaa tämä kehä-light. Kehässä oteltiin siis vain täyskontaktilla 3x2min matseja. (Tässä vaiheessa yritettiin lanseerata light-ottelua tatamille, mutta se ei saanut suosiota.)

    Tuloksena kilpailuiden osallistujamäärät romahtivat pahasti, kun valmentajat eivät uskaltaneet tuoda uusia ottelijoita kehään kokeneempien kanssa. Pienellä viiveellä tämä näkyi myös SM-kisojen täyskontaktisarjan osallistujamäärässä, kun vanhoja ottelijoita lopetti ja uusia ei tullut entistä tahtia tilalle.

    Käytännössä kävi vielä niin, että salikisoissa valmentajat epävirallisesti sopivat kahden aloittelijan keskinäiseen otteluun sellaisia, että “ei sitten tyrmätä päästä” tms. Kokonaisratkaisuna tämä oli tietenkin todella huono, kun eihän tuomari voi sanktioida epävirallisen herrasmiessopimuksen rikkomisesta.

    Koska tilanne oli hankala, vuonna 2011 ideoitiin ns. noviisisäännöt thainyrkkeilyn 3x2min otteluiden ja vapaaottelun D-sääntöjen pohjalta. Näissä oli sallittua täyskontakti mutta “tyrmäyshakuinen otteleminen ja tahallinen tyrmääminen” kiellettiin. Jos siis esim. yhdellä yläpotkulla kaveri keikahtaa, niin potkaisija voittaa, mikä on erona thainyrkkeilyn 3x2min. Tasaväkiset kaverit saavat siis mättää sen mitä lähtee, mutta jos toinen on selvästi heikompi, tuomari kehottaa keventämään. Tämä ei luonnollisesti ole ongelmatonta, jos on kokematon tuomari ja aggressiiviset ottelijat, mutta parempaakaan ei ole keksitty. Ottelijamäärät joka tapauksessa lähtivät uudelleen nousuun ja pienellä viiveellä tämä näkyi myös SM-kisojen ja kv-kisojen osallistujamäärissä.

    Koska ei haluttu että ottelijat jäävät “jumittamaan” noviisiotteluihin, tehtiin myös sellainen sääntö, että noviisisarjaan ilmoittautuvalla saa olla max. 3 ottelua alla. Tämä lienee pääasiallinen syy, miksi potkunyrkkeilykisoissa täyskontaktimatsien osuus on nykyään suurempi kuin thaikussa. Kuitenkin siis tyypillisesti 2/3 otteluista on noviisimatseja ja ottelijat niissä kokemattomia. Tässä perusongelma on kuitenkin se, että useimmat ottelijat ottavat urallaan vain muutamia matseja, enkä usko että sitä voi kovin paljon auttaa liittotasolla vaan se on seuroissa tehtävää työtä.

    Vapaaottelussa luovuttiin isoimman buumin aikaan käytännössä kokonaan D-säännöistä, mikä romautti myös ottelumäärät. Me jouduimme Oulussa jopa lopettamaan vapaaottelukisojen järjstämisen, kun niihin ei ilmoittautunut lainkaan ottelijoita muista seuroista. Nyt ne on tosin saatu uudelleen nousujohteiseksi, mutta en tunne sen puolen kilpailutoimintaa kovin hyvin. Käsittääkseni uusi nousu johtuu lähinnä siitä, että muutamat hyvin aktiiviset seurat tuottavat paljon ottelijoita.

    Kokonaisuutena olisin siis varovainen tuossa, että “kevyt aloitusluokka” poistetaan, koska se voi tosiaan aiheuttaa aika dramaattisia seurauksia. Erityisen isot vaikutukset sillä on aloitteleviin kilpaseuroihin, joilla ei ole kokemusta ottelemisesta ja käsitystä omasta tasosta. Kun ei ole pehmeää laskua, ei tule välttämättä ottelijoita ollenkaan. Tai ei ainakaan sen jälkeen, kun se seuran ensimmäinen ottelija on lyöty levyksi.

    Toisaalta siirtymistä aloitussarjasta täyskontaktiin pitäisi saada sujuvammaksi. Olisiko ajateltavissa “C+” luokka täyskontaktilla, 3x2min erillä ja ehkä ilman polvia päähän tms.? Toki otteluluokkiakaan ei kannata olla älytöntä määrää. Matsin piteneminen samalla kun tulee täyskontakti voi olla yksi karsiva tekijä. Ja ehkä näiden kevyempien luokkien matsien määrää voisi rajoittaa per ottelija?

    Panssarit ovat aivan turhia niin aloittelijoilla kuin muillakin. Pääkontakti on se mikä on vaarallista ja pelottaa ihmisiä. Ei vartalopolvet tai -potkut. Lisäksi ne vaikeuttavat kisojen järjestämistä, kun niitä pitäisi olla montaa eri kokoa sinistä ja punaista, eikä kaikkia välttämättä tule käytettyä edes joka vuosi.

    Vielä huomiona, että jos otteluluokkia järjestellään uudelleen, niin niille kannattaisi antaa selkeät nimet, jotta kaikki tietävät mistä milloinkin puhutaan. Tilanne jossa on “suojattomia IFMA-säännöin otettuja otteluita mutta 5x2min erillä” tai “3x2min harjoitusottelu ilman täyskontaktia” on tosi hankala. Olisi sitten vaikka B+ ottelu, semi-pro ottelu tms. ja siinä aina vakiovarusteet ja erät.

    #75767


    tku

    Osallistuja

    Jos täysikontakti aiheuttaa C-luokassa osallistujakadon, niin miten Ruotsissa eikä kotimaisessa nyrkkeilyssä ole katoa?

    #75768


    anteroh

    Osallistuja

    Vähemmän (otteluluokkia) on enemmän sanoisin. Uskon, että sääntömuutokset aina tekevät oman lovensa osallistujamääriin hetkellisesti oli kyse melkein mistä muutoksesta tahansa niin aina se vaikuttaa ja yleensä alkuun negatiivisesti. Thainyrkkeily on kuitenkin kontaktilaji ja sitä tulisi treenata niin, että voidaan otella kontaktilla. Tyrmätyksi tuleminen uran alkuvaiheilla ei tietenkään ole toivottavaa mutta joo kaikkea ei voida hallita/estää oli säännöt mitkä tahansa.. Ei ole olemassa täydellistä ratkaisua. On vain huonompia ja parempia. Koitetaan löytää se parempi ja kyllä tämä on asia mikä olisi hyvä sopia “kuntoon” ensi syksyksi niin kuin Katru ehdotti. Siinä mun kaksi markkaa.

    #75769


    mb

    Osallistuja

    Ei nuo tekniikkamatsit ole nykypäivää. Mikäli vertaa muita kamppailulajeja, vaikka nyrkkeilyä, potkunyrkkeilyä ja vapaaottelua, niin kyllä niissäkin saa vetää aika täpöllä alusta asti.

    – Nykyisin B-luokan otteluihin on aivan liian suuri kynnys osallistua. Omalta saliltakin voisin laittaa helposti näihin luokkiin kokemattomimpia ottelijoita, mutta tällä hetkellä siinä ei ole järkeä, koska vain kokeneet ottavat tässä luokassa matseja

    – C-luokan luokat ottelut täyskontaktiksi, ilman panssaria. Mikäli halutaan pelata varman päälle, niin sitten säilytetään ne 14oz nyrkkeilyhanskat ja tuomari / valmentaja keskeyttää ottelun heppoisimmin perustein kuin B-luokan ottelussa

    En usko, että tuossa mikään kato tulisi, kun aloittelijat pystyisivät joka tapauksessa ottelemaan toisia aloittelijoita vastaan. Lisäksi tuo kynnys B-luokan matseihin alenisi merkittävästi. Myös ottelijoiden ”kovuus” kasvaisi heti alkumetreillä, kun pääisisi niin sanottuun oikeaan otteluun.

    #75770


    pertsa

    Osallistuja

    Hyviä pointteja, mutta olen itse sitä mieltä, että aloitteleville on hyvä olla ”kevyt kynnys” lähteä ottelemaan ja siten tuo nykyinen käytäntö on hyvä.

    Ehkä voisi sitten miettiä, että rohkaistaan ottelijoita siirtymään niihin 3×3 min otteluihin nopeammin jossain vaiheessa, esim viimeistään 10 ottelun jälkeen.

    Tekniikkaottelut ovat nykyiselläänkin kyllä ”kontaktilajia” ja niissä kontaktit vaihtelevat hyvin paljon, riippuen ottelijoista ja kehätuomarista.

    Pääasiassa näen tässä nykyisessä systeemissä tuon ”kevyen” alun lisäksi sen hyödyn, että ottelijoita pyrittäisiin viemään alussa monipuolisen tekniikan suorittamisen suuntaan, eli haetaan niitä vartalopotkuja ja pysäreitä yms, ehkä siis vähän sitä perinteistä Muaythaita.

    Mikäli heti saa otella kovalla kontaktilla ja ”tyrmätä”, niin ottelut saattavat mennä sitten siihen hakuisuuteen, että pyritään tekemään niitä tekniikoita, mitä osataan alussa roiskia lujaa ja mahdollisesti lopettaa ottelu keskeytyksellä ja vahingoittaa vastustajaa.
    Siis otteluista saattaa tulla päähänlyönti- ja alapotkumatseja.

    Toki potkuilla vartaloon, polvilla ja kyynerpäilläkin voi sen ottelun keskeyttää, mutta ehkä taitoa niiden kovaan suorittamiseen ja niillä osumiseen ei alussa vielä kaikilla ole.

    Lisäksi alussa on väistämättä isoja tasoeroja. Joku saattaa lähteä ensimmäiseen otteluunsa jo kurssin jälkeen ja toinen treenaa kolme vuotta, ennen kuin innostuu ottelemaan.
    Nämä kaksi kun kohtaavat, niin tuloksen arvaa, vaikka se vähemmän treenannut saattaa olla jopa teknisempi, mutta ehkä voimaa niissä tekniikoissa ei ole vielä. Ja se ottelu-ura saattaa jäädä siihen ensimmäisen ottelun ikävään kokemukseen, kun se vahvempi vetää sen heikomman levyksi.

    Lisäksi meillä jotkut ottelevat nyt jopa kahden viikon välein, vammautumisriski ja kolhut lisääntyvät varmasti, kun aletaan vetämään heti ”täysillä”. Ja ne estävät ottelemisen näin usein, joilla saa kuitenkin sitä kokemusta. Niitä varten nuo tekniikkaottelut juuri ovat hyviä.

    Ottelemiseen ja tyyliin otella vaikuttaa toki paljon myös tuomarilinja ja arvosteluperusteet.
    Jos ottelut voi voittaa ryntäilyillä, päähän lyönneillä ja alapotkuilla, niin niitä aletaan käyttämään enemmän (mikä ehkä jo näkyy jossain määrin).

    Tuntuu, että jos löytää ihmisen, joka on hyväkuntoinen, liikunnallinen ja osaa muutamat perusasiat sekä menee ottelussa vain eteenpäin, niin niillä pärjää jo pitkälle. Pääpaino pitäisi olla kuitenkin myös niiden tekniikoiden voimassa ja hallinassa, sekä teknisessä osaamisessa, eikä noissa muissa asioissa.

    Ennen pyrittiin perinteisempään Muaythaihin, jossa ottelut voitetaan potkuilla vartaloon, polvilla, lähiottelulla ja kyynerpäillä.

    Muaythai on mennyt valitettavasti koko ajan lähemmäs K1:stä, tai ns ”oriental rules” potkunyrkkeilyä. Potkunyrkkeily on kuitenkin ihan eri laji ja Muaythaissa pitäisi korostaa eri asioita, tilannevoittoja ja tekniikoiden ”erilaista arvostusta” jne.

    Tämä ”kaikki tekniikat on samanarvoisia”-mantra on Muaythaissa ollut mukana niin kauan, kuin muistan, mutta käytännössähän asia ei ole näin.
    Thaimaassa arvostellaan ottelut kuten ennen ja samaten arvokisoissa, mikäli tuomarit ovat thaimaalaisia, tai vanhempia. Näin olen kuullut myös mukana olleilta, vaikka olen itse viime vuosina katsonut niitä pääasiassa netistä. Näin se oli ennenkin.

    Arvokisojen alkuotteluissa näkee selvästi enemmän potkunyrkkeilytyyppistä tapaa otella, mutta ne Kulebinit ja thaimaalaiset jne vahvat ja kokeneet ottelijat ottelevat kuitenkin vahvalla, perinteisemmällä tyylillä.

    Suomessa ongelma on se, ettei ole mitään selkeää linjaa tuomaroinnissa. En siis sano, että olisi paljon vääriä tuomioita, mutta esim juuri kontaktin kovuus vaihtelee todella paljon riippuen kehätuomarista ja arvosteluperusteet on ehkä muuttuneet siten, että otteluissa näkee enemmän ryntäilyä, lyömistä, alapotkuja jne, kuin ennen.

    Nykyään salillakaan ei välttämättä sparratakaan yhtä kovaa, kuin ennen ja ottelemaan innostaminen on helpompaa, kun voi sanoa, että se on ”turvallista”, kun ei (periaatteessa) ole kovaa kontaktia, eikä joudu tyrmätyksi.

    Teknisesti hyvä, mutta ei vielä vahva ottelija voi hakea kokemusta suht turvallisesti tekniikkaotteluista ja siirtyä halutessaan sitten 3×3:n otteluihin, kun on henkisesti ja fyysisesti niihin valmis. Moni teknisesti ja myöhemmin vahvempi ottelija voi jäädä siten pois, jos alussa jää niiden fyysisempien ja kokeneempien murjomaksi.

    Täyden kontaktin ensimmäiset ottelut suosivat fyysisesti vahvoja, joilla ei ehkä se tekniikka ole vielä kuitenkaan välttämättä ehkä kovin hyvää.

    Iso ongelma on nyt se, ettei liitolla ole nyt mitään kiinnostusta järjestää tuomareita kisoihin. Ennen oli päätuomari, joka kiersi joka salikisat ja soitti etukäteen muut arvostelutuomarit paikalle.
    Nyt harvoin tulee enää pelkästään tuomareiksi ihmisiä paikalle ja siellä kisapaikalla sitten saatetaan joutua ottamaan tuomarit siitä talkooryhmästä, tai jopa yleisöstä.

    Kun yksi henkilö kiersi joka kisan ja piti usein palaverin tuomareille kisojen jälkeenkin, pysyi arvosteluperusteet yhtenäisempinä. Nyt näin ei valitettavasti ole.

    Aikoinaan sovittiin hallituksessa, että otetaan salikisamaksut seuroilta liitolle käyttäön, joilla katettiin tuomareiden matkakuluja. Nyt ei liitto järjestä niitä tuomareita, niin en ola ainoa, joka on ajatellut, että mitä sillä salikisamaksulla oikein nyt saa.

    Jokin aika sitten ”tuomarivaliokunta” tms päätti, että tekniikkaotteluissa jätetään kyynerpäät Suomessa kokonaan pois.
    Siitä heräsi keskustelua pienessä piirissä (varmaan osa ei edes huomannut niitä jo julkaistuja sääntömuutoksia) ja onneksi järki voitti ja se peruttiin.
    Yksi tärkeä osa-alue olisi jätetty lajista pois ja myös samalla se olisi vaikuttanut juuri yhteen Muaythain hienouteen, eri tapoihin otella ja treenata lajia eri etäisyyksillä.

    Alussa pitää oppia tekemään monipuolisesti erilaisia tekniikoita, sekä myös oppia varomaan niitä.
    Jos Suomessa olisi jätetty kyynerpäät pois alussa, niin suomalaiset olisivat olleet myöhemmin vielä enemmän vaikeuksissa niiden ottelijoiden kanssa, jotka treenaavat kyynerpäitä jo lapsesta asti.

    Eli itse haen sellaista monipuolista, perinteistä Muaythaita, jolla voisi otella myös halutessan joskus myös vaikka Thaimaassa ja voittaa ottelut siellä.

    Helmikuussa olin Lumpinilla meidän paikallisen salin kaverin otellessa, siinä kulmassa salin väen kanssa ja oikein innostuin, kuinka upeaa se Muaythai on, kun siellä oteltiin sillä perinteisellä tavalla ja ottelut voitettiin perinteisin tavoin.

    Ryntäily ja kevyet osumat eivät tuoneet niitä voittoja, vaan vahvat ja hyvät osumat, sekä hyvät tilannevoitot. Sitä kohti pitäisi mennä enemmän taas, meillä ollaan menty ehkä vähän eri suuntaan.

    Osaksi tyyliin vaikuttaa myös se,kun nuo suojattomat ottelut ovat vähentyneet rajusti, joten ei tähdätä enää niitä kohti vaikka ”vain” SM-kisoihin, kuten ennen.

    Junnut on sitten oma lukunsa. Junnuottelijoita ei ole valitettavasti paljoa Suomessa ja heille ottelukynnys pitäisi olla todella matala ja kokemuksen myönteinen ja innostava.
    Nykyisissä säännöissä on hienosti tehty eri luokat, mutta kun meillä ei yleensä ole edes sitä yhtä ottelijaa välttämättä innokkaalle junnulle ottelupariksi salikisoissa, niin joka tapauksessa niitä ”luokkia” ja sarjoja joudutaan yhdistämään.

    Uusien sääntöjen myötä 12 vuotiaat saavat jo lyödä toisiansa päähän ja kovien kontaktien takia on jo innokkaita junnuja lopettanut ottelmisensa.

    Koko-, ikä-, paino-ja tasoerot voivat olla suuria ja silloin pitäisi sääntöjen olla joustavia, ettei vahvempi, isompi ja painavampi ”jyrää” toista alleen.

    Päähänlyöntiä osaa jokainen opettaa, jos sillä voittaa lasten matsit, mutta näissäkin pitäisi kannustaa ja hakea nimenomaan sitä monipuolisuutta ja toki turvallisuutta. Antaa junnuille onnistumisen iloa ja kokemusta.

    Täytyy muistaa, että meillä junnuilla tarkoitetaan osaltaan lapsia, jotka treenaavat ehkä vain kerran viikossa. Ja otteleminen heille salikisoissa pitäisi olla lähinnä ”harjoitusta”.

    Niille, jotka treenaavat jo pienestä asti tavoitteellisemmin, voisi olla sitten eri kuviot, mutta heitä ei taida Suomessa paljon olla, ainakaan 10-12 vuotiaista.

    Junnuilla ja aikuisillakin on siinä mielessä vähän eri tilanne vaikkapa nyrkkeilyyn, että siinä voidaan heti keskittyä pienempään määrään tekniikoita. Muaythaissa pitäisi oppia suurempi määrä erilaisia tekniikoita ja käyttämään niitä vielä oikein eri etäisyyksiltä.

    Ja tosiaan ottelutyylillä ja arvosteluperusteilla, sekä kehätuomarin toiminnalla voidaan muokata sitä lajia halutessa siihen suuntaan ja sen tyyppiseksi, mitä se pitäisi olla ja mihin halutaan sen menevän.

    Kamppailulajit ja niiden parissa olevat ihmiset ovat muuttuneet paljon vaikka 1970-luvulta tähän päivään.

    Nykyään nämä lajit, Muaythai mukaan lukien, ovat pääasiassa monelle yksi kuntoilumuoto muiden joukossa.

    Se on toki hyvä, että lajista on tullut ”kaikkien” laji, mutta ei ihmiset halua enää välttämättä ”saada turpaansa”, treeneissä, eikä heti ensimmäisissä otteluissaan, vaan ottelemaankin mennään hakemaan myös kokemuksia ja elämyksiä.

    Tämäkin on osaltaan hyvä asia, koska näistäkin ottelijoista löytynee kyllä myös sitten niitä, jotka alkavat treenaamaan ja ottelemaan ihan kunnolla ja tavoitteellisesti.

    Eli, nämä realiteetit kannattaa ottaa huomioon ja pyrkiä enemmän sellaiseen järjestelmään, että niitä ottelijoita tulisi enemmän niin lapsista, kuin aikuisista. Kynnys sinne ottelemaan pitäisi olla matala ja turvallinen. Ja vähitellen kokemuksen ja osaamisen kartuttua sitä voimaa ja kovuutta voidaan lisätä.

    Tekniikkaotteluiden pois jättäminen tulisi aivan varmasti vähentämään ottelijoita entisestään.

    Jonkinlaisella aluetoiminnalla voitaisiin saada ottelijoita myös tasaisemmin eri puolille Suomea ja pitäisi pyrkiä lisäämään yleensäkin aktiivisesti liittoon kuuluvien seurojen määrää ja lajin leviämistä Suomessa.

    Markkinointia ja lajin tuomista esiin eri tahoilla pitäisi lisätä niin liiton toimesta, kuin myös jokaisen seuran.

    Muaythai on kansainvälisesti iso laji, mutta Suomessa olemme jääneet vähän paikalleen. Ehkä jopa jonkin näköistä notkahdusta on tapahtunut, kun ”isoja staroja” ei ole, jotka olisivat ihan valtakunnan mediassa ja jotka toisivat lajia esille ”kaikelle kansalle”.

    Myös isompia tapahtumia on vähemmän, nekin tuovat lajille näkyvyyttä ja sitä kautta lisää harrastajia ja seuroja.

    Lajin imagoakin kannattaa miettiä. Erilaisia kamppailulajeja on nykyään paljon ja samoista harrastajista kilpailee myös muut lajit.

    Millä tavalla ja minkälaisen kuvan haluamme antaa lajista ulkopuolisille ja mahdollisesti lajista kiinnostuneille, että heidät saa mukaan lajin pariin?

    Tässä yhtenä tärkeänä kanavana on liiton Facebook-sivut, jota lajista kiinnostuneet ihmiset saattavat hyvinkin tutkia.

    Vaikka lajin on nyt ”koko kansan laji” ja treeneissä ei välttämättä vedetä täysiä, niin joku UFC jne on ”Pop”, kun miehet ja naiset poseeraavat somessa punnituksissa ja se on ”kovaa”.
    Siellä punnituksissa mallin näköiset miehet ja naiset nahistelevat keskenään ja osaksi se on toki teatteria, mutta se antaa ihmisille myös sen kuvan, että ”ollaaan tosissaan”.
    Eihän siellä vaparissakaan salilla vedetä täysiä toista kuitenkaan turpaan, mutta ihmiset tykkäävät treenata ja ”olla samoissa” kuvioissa noiden UFC-tähtien kanssa.

    Ennen Muaytaita mainostettiin ”maailman kovimpana kehälajina” jne, nyt liiton sivuilla halataan, lyödään käsiä yhteen, naureskellaan erätauoilla ja pääasia tuntuu olevan kisamatkoilla enemmän ”mahtava porukka ja hieno kisareissu”, kuin voittaminen.

    Ketään ei näytä harmittavan, jos voittoa ei tule, kun oli niin ”kivaa”.

    Kyllä minua valmentajana ja ottelijoita ainakin ennen suoraan sanottuna vitutti ja rankasti, jos tuli tappio.
    Ei katseltu nähtävyyksiä, eikä halailtu punnituksissa iloisesti, kun keskityttiin matseihin.

    Ja kun itsellä on noita tuttuja ympäri maailmaa, niin ei he kyllä somettele ”kivasta kisamatkasta”, vaan sitten vasta kultamitalit kaulassa.

    Toki somet ja muu ”markkiointi” on nykyään ihan pakollista mahdollisten sponsoreidenkin ja markkinoinnin takiakin, mutta kannattaa ehkä miettiä, minkälaisen kuvan haluaa antaa, että ollaan ihan tosissaan hakemassa niitä voittoja.

    Enkä nyt epäile siis yksittäisten ottelijoiden asenteita, mutta tarkoitan sitä ”julkista” kuvaa, minkä annamme lajia seuraaville ja myös sponsoreille, sekä medialle.

    Potkunyrkkeilyliitosta kannattaa ottaa enemmän mallia, siellä on asiat hoidettu hyvin perusteiltaan ja myös säännöt, sekä ohjeet ja määräykset ovat selkeitä ja mikä tärkeintä, niistä pidetään myös kiinni.

    Meillä menee liikaa aikaa siihen, että samoista perusasioista säädetään vuosikymmenestä toiseen ja käytetään kaikkien aikaa vääriin asioihin.

    Samoja virheitä ei kannata tehdä montaa kertaa, vaan pitäisi oppia virheistä, korjata ne ja mennä eteenpäin.

    Kun perusasiat on kunnossa, niin kaikki pääsee viemään itse lajin toimintaa ja lajia eteenpäin.

    Tulipa pitkä teksti…

    #75771


    polvi

    Jäsen

    HTBC:een salikisoissa tuli taas todettua että nykyiset 3×2 säännöt eivät ole hyvät. Ennen kisojen alkua päätuomari kertoi ottelijoille sekä valmentajille että millä tavalla kuuluisi otella näissä otteluissa eli ei koiteta lyödä kovia lyöntejä tyrmäyshakuisesti päähän vaan koitetaan potkia ja lähiotella teknisesti. Ainakin muutamissa tekniikkaotteluissa voitto irtosi lyönneillä ja eteenpäin menemisellä eikä potkimisella ja lähiottelulla joilla pitäisi olla suurempi arvo kyseisessä ottelumuodossa !

    Tulevaisuudessa ainoat järkevät vaihtoehdot 3×2 otteluiden säännöiksi ovat:
    – Tekniikkaottelu ilman panssaria(muut suojat käytössä)ja lyöminen todelliseen kontrolliin
    – Täyden kontaktin ottelu(suojat: kypärä,14 oz hanskat,säärisuojat)jossa polvet ja kyynärpäälyönnit päähän ovat kiellettyjä

    #75772


    swede

    Osallistuja

    Ehkä kiinosta kuinka Ruotsissa on tilanne:

    ruotsissa on viisi eri otteluluokkaa:

    A: Ammatilais ottelu ilman suojia 3×3 tai 5×3 min , kyynerpäälyönit ja polvet päähän sallitut: yhteensä 21 ottelua Ruotsissa 2017, noin puolet rumble of the kingissä ja muut jaettuna 4 muuhun isompaan kisaan.

    B: Ilman suojia, kyynerpääsuojat 5x2min, polvet päähän ja kyynerpäät sallittu: yhteensä 64otteluja ruotsissa 2017 ( 18 näistä ruotsin mestaruuskisan finaalit)

    IFMA Kypärä, säärisuojat, kyynerpääsuojat 3×3 min , polvet päähä ja kyynerpäät sallitu: 100 ottelua ruotsissa 2017( 54 näistä Ruotsin mestaruuskisojen karsinnoisa)

    C: kypärä ja säärisuojat, polvet päähän ja kyynerpäälyönit kieletty, muuten täysottelu ja tyrmääminen sallittu: 295 ottelua ruotsissa 2017

    D : Tekniikaottelu kypärä , säärisuojat ja rintapanssari, tekniikaottelu rajoitettu kontakti tyrmääminen kiellety: 230 ottelua ruotsissa 2017
    .

    junioori ja diploomi luokkia ei ole otettu mukaan , vähän eri säänöt niisä. Numeroista voi nähdä ett suurin osa aloittaa muutamalla tekniikaottelulla ja sitten jatkaa c luokka otteluilla. pienen virheen tuo se että IFMA luokka vaan on pari vuotta ollut sallitu ja että ottelumäärä tässä luokassa tulee kasvamaan. Tavoiteena on että otelan noin 5-10 c luokkaa ja sitten otellaan IFMA tai B luokkaa.
    Tekniikaottelun etu on se että useampi uskaltaa aloitaa ja kokeilla ottelemaan.

    Ehdottaisin että tekniikaottelut pidetään jäljellä, mutta pannan luokka 3×2 minutia ilman polvia päähän. Tämä luokka on ehkä helpompi lähteä täys kontakti matsina kuin 3x3IFMA joka sopii paremmin vähän kokenemalle ottelijalle.
    Olen usein Suomessa saanut seloituksen että ” jos molemmat pärjäävät niin sallitaan kovempi kontakti”, ja silloin olen aina ihmetellyt että miksi eivät ottele täyskontaktiottelua jos molemmat pärjäävät. Tämmöinen ajatelutapa tekee myös että kovuus tekniikaottelusa voi hyvin vaihteleva.

Esillä 13 viestiä, 1 - 13 (kaikkiaan 13)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.