Vs: Re: 6. – 13.9.2012 IFMA MM-kilpailut Pietari, Venäjä
Omia fiiliksiä kisoista:
Huoltohommissa on hyvä kuunnella ottelijaa. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän yksilöitä ja monella on omat mieltymyksensä otteluun valmistautumisessa ja sen aikana. Jotkut haluavat olla itsekseen ja tehdä lähes kaiken itse, toiset kaipaavat jatkuvaa huoltajan läsnäoloa. Jotkut haluavat selkeitä taktisia ohjeita rauhallisella äänellä, toiset kaipaavat piiskaamista kovalla huudolla (“Hauku mua!”, kuten eräs suomalaisnainen huusi kulmamiehelle viimeisellä erätauolla 🙂 ). Ja niin edelleen. Mikon mainitsema Deo oli erittäin aktiivinen huoltaja ja hän osasi antaa erinomaisia viime hetken taktisia neuvoja myös sellaisille ottelijoille, joita hän ei varsinaisesti tunne. Yli 200 ammattilaismatsin veteraani voisi olla kyyninen mokomien amatöörikisojen suhteen, mutta hän teki hommat sydämellä. Viktor hoiti joukkueenjohtajan tehtävät siihen kaivatulla säntillisyydellä ja maltilla.
Kaareskoski osoitti, että vaikka ennen ottelua jännittäisi ja pelkäisi vastustajaa miten paljon, eikä välineillä homma sujuisi, niin kehässä keskittyminen ja ajatus voi olla mukana. Finaaliottelun vastustaja Alena Liaskevich vaihtoi fiksusti taktiikkaa kahden luvunlaskun jälkeen (joista ensimmäinen tuli kyynärpäästä silmään, ja jälkimmäinen polvesta vatsaan), mutta hajaäänituomio 3-2 oli silti kyseenalainen, sillä turkulainen määräsi kehän tapahtumia. Katilta kisat menivät putkeen ja ne asiat, joita oltiin hiottu treeneissä, tulivat hyvin matseihin. Naisten -45 kg semifinaalipäivä oli muuten aika hurja, kun Liaskevich tyrmäsi Ruotsin Annie Erikssonin alle minuutissa polvella päähän ja Kati vuodatti verta kovaa rymistelevän Alina Babayanin nenästä desikaupalla. Kuka sanoi, että pienten naisten thainyrkkeily ei ole jännää?!
Pok teki joukkueen kovimman työn ottamalla viisi matsia kovien painonvetojen päälle ja jalat sämpylän muotoisina. Oli hienoa nähdä, miten Pok sai vastustajansa mukaan omaan letkeään ottelurytmiinsä. Virnuilua, hämäyksiä saksausaskelilla, kättelyä oman osuman jälkeen jne. On se aika velmu.
En ollut ennen nähnyt Björklundin ottelevan ja pidin hänen lyöntipainoitteisemmasta tyylistä, sillä se erosi aika paljon suomalaisten suosimasta potkuvoittoisesta ottelemisesta. Sääli vain, että Heidin sääri teloutui niin pahoin semifinaalissa. Heidi vs Österlin 2:sta odotellessa.
Suhonen otteli pelkistettyä perusthainyrkkeilyä, mutta osoitti että kun sen tekee hyvin, niin sillä voi menestyä. Nyt kannattaisi vain kartuttaa ottelukokemusta, että tekemiseen tulisi rutiinia ja monipuolisuutta.
Kekarainen oli ennakkoon kovimman paikan edessä ja pakko myöntää, että kun Kem aloitti ottelun hakemalla tyrmäystä, huolestuin hieman. Mutta Kekis selvisi, eikä hänellä lopulta ollut suurempaa hätää, vaan hän pystyi paikoitellen pistämään hyvin kampoihin. Kekaraisen “Laitetaanko nyt pökköä pesään” -kommentti viimeisellä erätauolla tulee jäämään mieleen. Kem sanoi ottelun jälkeen, että hän väsyi ja siksi viimeinen erä meni pakitellessa. Turnauksen toisessa ottelussa Kem tyrmäsi uzbekin kyynärpäällä ja polvella päähän (muistaakseni) toisessa erässä. Kem hävisi semifinaalissa Valko-Venäjän Vitali Hurkoulle, joka puolestaan hävisi finaalissa venäläiselle Magomedov Zaynalabidille. Miettikää mikä taso miesten A-luokassa!
Santalahden kehäasenne on kohdillaan. Villivarsamaisen laukkaamisen lisäksi kun saadaan vielä punaista lankaa ottelemiseen, niin Jussilta voidaan odottaa menestystä. Herö-ottelun tuomio oli todellakin väärä, ja kaikki ruotsalaiset, tunnetut ammattilaiset Rasmussen sekä Karlsson mukaanlukien, myönsivät sen.
16-vuotias (nyt 17) Teemu Lindgren otteli aluksi hienosti. Oli siistiä kun Teemu löi kolme jabia peräkkäin, kiersi samalla venäläisen sivulle ja jatkoi kovalla takajalan potkulla niin että läsähdys kuului. Muutenkin tekeminen oli huomattavan sähäkkää. Ottelu ratkesi lopulta kestävyyden loppumiseen, mutta sitähän on suhteellisen helppo hankkia.
Valko- ja venäläisten otteleminen oli taidokasta. Eniten vakuutti heidän impovisaatiokykynsä. Esim jos potku meni ohi, ottelemista osattiin samalla vauhdilla jatkaa useammallakin tekniikalla. Otteleminen jatkui vaikka millaisesta asennosta ja ohimenneet iskut antoivat usein enemmän vauhtia kuin hidastivat. Tähän kannattaisi suomalaistenkin panostaa. Yhdellä täydellisellä tekniikalla ei tee mitään, jos se menee ohi.
Joukkuehenki oli vahva ja Suomalaisten kannustus kuului jopa isompien maiden huutojen yli. Mahtavaa!
lisäys:
Uzbekistanin sadistivalmentaja löi erästä hävinnyttä ottelijaansa lipulla päähän.