Vs: Re: Suomi-Ruotsi maaottelu 10.4.2010
Siinä oli skabat, jotka jäi taatusti mieleen. Ei ollut yleisölläkään kiirettä mihinkään, vaikka viimeinen ottelu Kinnunen-Pirani loppui. Piranin sääri- ja pohjeluu meni totaalisen poikki ja täytyy sanoa, että olipa hurjan näköistä. Eräs mieskatsoja laittoi tyttöystävänsä silmille kädet, kun jalka vipatti ilmassa nahan ja lihasten varassa vasemmalle ja oikealle. Hänen potkaisema oikea alapotku osui ilmeisesti Kinnusen blokkiin, joka katkaisi jalan. Tilanne näytti tismalleen tältä (videolinkki), lukuunottamatta tuota jalalle astumista.
Ottelijoiden sisääntulo, esittely ja ram muay ei sovi yhteen. Esittely voidaan hoitaa ram muayn yhteydessä ja uutta otteluparia sisään, kun edellinen tulee ulos, niin kuin se Thaimaassa tehdään.
Patrik Loverfeltin lähiottelussa oli oikeaa meininkiä. Polvia haettiin tehokkaan näköisesti joko päähän tai suoraan vartaloon ja sivupolvien mäiskähdykset kuuluivat kauaksi. Tilanteet joissa ottelijoilla ei enää ruuti riitä polvien vetämiseen (väsyneitä sivupolvia) tai kyynärpäälyöntien hakemiseen, voisi keskeyttää. En hae tällä mitään yleisöviihtyvyyden lisäystä, vaan sitä, että väsyneet ottelijat voivat pelata aikaa.
Sanny Dahlbeck oli kisojen paras ottelija. Toivottavasti Hellevaara selviää henkisesti tuosta selkäsaunasta.
Panu Korpivaaran voltti narujen yli selän kautta lattialle jaloilleen oli aika vaarallisen näköinen. Kehäköydet tuntuivat olevan melkoisen löysällä.
Amatööri-illat eivät ole koskaan mitään varsinaisia yleisömagneetteja, vaikka illassa olikin enemmän vauhdikkaita otteluita ja varsinkin tilanteita mitä odotti. Jännää muuten miten ajat muuttuvat. Kukkahattutädeille olisi tässäkin illassa ollut melkoisesti purtavaa. Päitä auki, ihmiset putoilevat kehästä, rehellisiä päästä lattiaanlyöntejä ja jalkaa menee poikki. Saattoi ollu joku ensi kertaa thainyrkkeilyä katsomaan tullut ihmeissään, että mikseivät ne huojuneetkaan kädet suorina ja vähän potkineet hassun musiikin tahdissa…