Porvoo Thaiboxing Clubin 25-vuotis juhlakilpailut 31.7.2010

[pietu]

Porvoo Thaiboxing Club 25-vuotta, juhlakilpailut 31.7.2010 Suistohallin kentällä!

Kokonaiset neljännesvuosisataa on Porvoossa thainyrkkeilty menestyksekkäästi. Juhlan kunniaksi Porvoo Thaiboxing Club Ry järjestää lauantaina 31.7. klo 13.00 alkaen ilmaisen ottelutapahtuman Suistohallin nurmikentällä. Kisojen jälkeen juhlinta jatkuu jokirannassa Amarillon kesäterassilla musiikin ja yhdessä olon merkeissä. Illan huipentaa juhla-orkesteri White Rabbit, joka esiintyy Bebobissa Rauhankadulla puoliltaöin. Koko ohjelma on synttärijuhlien kunniaksi maksuton ja avoin kaikille. Luonnollisesti jatkopaikoissa noudatetaan lakisääteistä k-18 ikärajaa.
Thainyrkkeily-kehässä teemana on Porvoo vs. Muu Maailma. Porvoolaiset nuorukaiset saavat vastaansa niin suomalaisia kun ulkolaisia haastajia, jotka näillä näkymin saapuvat läntisestä Kuningaskunnasta. Kotikehän suurimpana tähtenä voidaan pitää PM-1& SM-1 Jere Flinkmania, joka ottaa mittaa Jyväskylän Minh Le:stä. Mukana on myös nuorten Nuorten SM-1 Eemeli Kivistö, jota vastaan saapuu Nico Celena Tukholmasta. Iltapäivän aikana kehässä nähdään myös Porvoolaista nais-kauneutta kun Nelly Salminen ja Gia Winberg, jotka kohtaavat kilpasiskonsa Heli Salapuron ja Mari Hiltusen Tampereelta. Ottelijat astuvat puntarille lauantai aamuna klo 10.00-12.00 Suistohallilla ja itse ottelut käydään sään salliessa Suiston aurinkoiselle nurmikentälle nousevassa kehässä. Jos ukkosenjumala kuitenkin yllättää, ei tapahtumaa tietenkään peruta vaan kisat käydään sisätiloissa uusituissa Porvoo Thaiboxing Clubin tiloissa Suistohallissa.
Tervetuloa paikanpäälle seuraamaan ainutlaatuista kesä-spektaakkelia!!!
Ps. Kisojen aikana paikalla arvotaan megamukavia twinsfinland.com varuste-palkintoja!!!

PORVOO vs MUU MAAILMA, FIGHT CARD
3x2min
60kg Riku Mikkonen – Ludvig Green, Ruotsi
71kg Eemeli Kivistö – Nico Celena, Ruotsi
75kg Joni Muttilainen – Reber Awand, Ruotsi
60kg Jesse Vuoksenturja – Aleksi Matikainen, Chitalada Tampere
5x2min
67kg Kari Viinikainen – Alexander Arutuynyan, Ruotsi
63,5kg Gia Winberg – Mari HIltunen, Chitalada Tampere
57kg Jere Flinkman – Minh “yoji” Le, Jyväskylä Thaiboxing Club
51kg Nelly Salminen – Heli Salapuro, Chitalada Tampere
63,5 Jaakko Dahlbacka – Egor Avdejev, Venäjä

[pietu]

Thainyrkkeily saapui Porvooseen kuplafolkkarilla

Kun thainyrkkeily neljännesvuosisata sitten, syksyllä 1984, rantautui Porvooseen, taivaalta vihmoi vettä ja ankara pohjoistuuli siivitti kuplafolkkarini lentoon. Pari kertaa viikossa ajelin vuokraamaltamme pehtoorintölliltä Ilolasta Porvoon urheiluhallille opettamaan thainyrkkeilyä matkailuopistossa opiskelevalle Kallelle. Kalle oli karateka ja halusi oppia tehokkaita ottelutekniikoita. Talvisin jouduin panemaan lumilapiolla folkkarin öljypohjan alle kuumia hiiliä, jotta sain punaisen paholaiseni käyntiin.

Ensimmäisen kosketukseni kamppailu-urheiluun olin hankkinut jo 70-luvun puolivälissä, kun olimme yhdessä veljeni Jyrkin kanssa vinssanneet pihakoivuumme hiekalla täytetyn nyrkkeilysäkin. Ehkä ajattelimme, että se on terveellisempää kuin toistemme mätkiminen, jota sitäkin aika ajoin sattui. Jostain hankkimamme hanskat muistuttivat hernepusseja enemmän kuin säällisiä käsisuojuksia.

Tuolloin itämaisten kamppailulajien hohto oli melkoista: jos harrastit karatea, olit kuin Teräsmies: voittamaton. Se herätti kunnioitusta pojissa ja kiinnostusta tytöissä. Ei siis ihme, että veljeni alkoi harrastaa Lahteen rantautunutta taidoa. Minä en mennyt vielä tuolloin salille, mutta kotikoivun alla harjoittelin salaa veljeni näyttämiä potkuja, väistöjä ja iskuja. Oli samassa talossa asuvalla mummolla ihmettelemistä. Tuplasi puuroannokset.

Muutin vuonna 1980 veljeni perässä Göteborgiin. Kuulalaakerihiojan työ SKF:llä ei kauheasti napannut, mutta kamppailulajien tenho jaksoi viehättää. Ruotsi oli tuolloin melko lailla Suomea edellä, ja Göteborgissakin saattoi harjoittaa monia eri lajeja. Itse harrastin taidoa ja väänsin illan hiljaisina hetkinä veljeni kanssa itsepuolustustekniikoita. Toisinaan lihakset olivat harjoitusten jälkeen niin kipeät, että kipuaminen kolmannessa kerroksessa olleeseen poikamiesboksiimme oli miltei ylivoimaista.

Veljeni oli löytänyt omaan repertuaariinsa potkunyrkkeilyn, kick-boxingin, jota vielä tuolloin kutsuttiin kontaktikarateksi. Oli hämmentävää, että joku voi harrastaa lajia, jossa iskujen lisäksi potkut vietiin perille asti, täydellä voimalla. Itse palasin Suomeen opiskelemaan, mutta aina kun mahdollisuus tuli (kukkaro salli), matkustin Göteborgiin harjoittelemaan.

Veljeni ja hänen harjoittelukaverinsa Salahin matka Thaimaahan 80-luvun alussa muutti kaiken. Kontaktikarate muuttui Muay Thaiksi; mukaan tulivat alapotkut, kyynärpäät ja polvitekniikat. Pitkät karatehousut vaihtuivat thainyrkkeilyshortseiksi. Kaikkien paitsi meidän mielestä ne näyttivät ylisuurilta vaippahousuilta ja herättivät huomattavaa hilpeyttä.

Suomessa ei aivan 80-luvun alkuvuosina ollut minun lisäkseni muita thainyrkkeilyn harrastajia, lajin uranuurtajat Janne ja Kai Mustonenkin harjoittelivat vielä tuolloin Ruotsissa. Opetin Göteborgin tuliaisia opiskelupaikkakuntieni karatekoille ja judokoille, jotka olivat thainyrkkeilytekniikoiden tehosta ihmeissään. Monet kiinnostuivat, mutta osa suhtautui uuteen lajiin hyvin kielteisesti.

Varsinaisesti thainyrkkeilyn harjoittelu Porvoossa alkoi rockkonsertissa vuoden -84 lopulla, olisikohan Popeda esiintynyt urheiluhallilla, vai liekö ollut Dingo. Olin järjestysmiehenä yhdessä Toran karatekojen kanssa. Vieressäni vellovia nuorisojoukkoja rauhoittanut Janu Lindqvist kiinnostui eksoottiselta kuulostavasta lajista, eikä aikaakaan, kun ensimmäiset harjoitukset Suistohallilla järjestettiin. Janun lisäksi thainyrkkeilyoppiin tulivat muiden muassa Gunnar Kling ja Markku Vuoksenturja.

Sana levisi nopeasti, ja jo kohta kontaktikaraten helsinkiläiset pioneerit Jukka-Pekka Varis ja Auvo Niiniketo ottivat yhteyttä. He ehdottivat yhteisen alkeiskurssin järjestämistä Porvoossa. Semmoinen saatiin aikaa, suosio oli suuri, mitä osaltaan edesauttoi Uusimaa-lehden näyttävä artikkeli urheilusivulla.

Harrastajia riitti, välineitä tuotettiin suoraan Thaimaasta, ensimmäinen kehäkin saatiin Suistohallin yläkerran nurkkaan. Aluksi thainyrkkeilijät harjoittelivat Toran alajaostona, jonka nimi oli “Porvoon Thai-kickboxers”. Seuran ensimmäisen tunnuksen, kehässä thainyrkkeilytamineissa olevan bokserikoiran, hahmottelin ulkohuussissa Ilolassa. Viereisessä vaahterassa roikkui kanvaasikankaasta ommeltu nyrkkeilysäkki. Lindqvistin Janu piirsi bokserilogon puhtaaksi ja painatti jäsenkortteihin, joihin vielä tuolloin kirjattiin harjoitusten päätteeksi valmentajan nimikirjaimet.

Sitten eräässä rockkonsertissa muuan nuorimies potkaisi toista nuorukaista päähän. Pahoinpitelijä oli käynyt kerran thainyrkkeilyharjoituksissamme, minkä muisti kertoa häntä kuulustelleelle poliisille. Lehdet alkoivat kirjoittaa parjaavia juttujia, ja minuakin syytettiin yleisönosastolla “tappajien kouluttajksi”. Tehtailin vastineita Ilta-Sanomia myöten. Se oli raskasta aikaa ja tuntui erittäin epäoikeudenmukaiselta, olihan harjoituksissamme tiukka kuri ja ehdoton sääntö: salin ulkopuolella thainyrkkeilytekniikoita ei käytetä, ei missään eikä koskaan.

Myös Göteborgissa thainyrkkeilijät olivat joutuneet median ja salivuoroja jakavien viranomaisten hampaisiin. Kilpailut piti järjestää helluntaiseurakunnalta vuokratussa teltassa, koska kaupunki ei suostunut luovuttamaan tiloja käyttöön.

Aikaa myöten myrsky kuitenkin laantui. Toki kirjoittelu oli myös herättänyt kiinnostusta, niin muiden kamppailulajien harrastajien kuin kadunmiestenkin joukoissa. Alkeiskurssit olivat täynnä ja harjoituksiin valui milloin minkäkin lajin uteliaita harrastajia. Elettiin aikaa ennen internettejä ja you tubeja, mutta ensimmäiset kirjat ja VHS-videot thainyrkkeilystä levisivät alan harrastajien keskuudessa. Niistä selvisi muiden muassa, että kaikkien lajien yhteisissä mittelöissä thainyrkkeilijät olivat olleet lähes lyömättömiä, mikä entisestään lisäsi lajin vetovoimaa nuorten uroitten keskuudessa.

Itämaisten kamppailulajien harrastajat olivat tottuneet vyöarvoihin. Myös potkunyrkkeilyssä sellaiset olivat käytössä. Ongelma ratkaistiin luomalla thainyrkkeilyyn rank-järjestelmä, jossa E-rank vastasi keltaista vyötä ja paras A-rank mustaa vyötä. Porvoossakin ehdittiin järjestää vyökokeita, mutta sittemmin järjestelmästä luovuttiin. Muistoksi kokeesta jäi paitsi upea diplomi, myös todella rääkätty keho: alimman rank-arvon suorittaminen edellytti tekniikoiden hallinnan lisäksi 10 erän harjoitusottelusta kunnialla selviämistä. Ylimmän A-rankin saamiseksi eriä useita eri vastustajia vastaan piti otella peräti 50.

Suistohallilla kohtaamiset eri lajien välillä olivat luonnollisia, jaoimmehan saman salin painijoiden, nyrkkeilijöiden ja karatekojen kanssa. Muistan hyvin, kun Ruotsista itäiselle Uudellemaalle muuttaneen Heleniuksen perheen isä toi pikku-Robertin ensimmäistä kertaa salille. Sittemmin pikkupojasta on kasvanut aika iso mies, nyrkkeilyn raskaan sarjan mestari.

Mika “Pietu” Pietilä, suomalaisen thainyrkkeilyn kenties merkittävin vaikuttaja kautta aikojen, tuli alkeiskurssille vuonna -85. Pietu oli 15-vuotias, ja sai erikoisluvan harjoittelun aloittamiseen (ikäraja oli 16-vuotta). Pietu oli harjoitellut painia, mutta ei ujona nuorukaisena noussut vielä tuolloin erityisesti esiin. Sittemmin mestaruuksia on tullut, kuten tiedämme, monenlaisia – ja monet muut suomalaiset thainyrkkeilymestarit saavat kiittää Mikaa menestyksestään. Pietu jos joku on osoittanut, että sisulla ja suurella sydämellä on mahdollista päästä pitkälle, huipulle asti.

Kamppailulajit, erityisesti thainyrkkeily, olivat noina vuosina perin miehistä touhua. Sue Lindroos ja Mikaela Seger taisivat olla ensimmäiset naispuoliset thainyrkkeilyn harrastajat Suomessa. Sueen, koulutettuun hierojaan, olin törmännyt Kuntofunktiossa, missä hän oli hoitanut särkeviä jäseniäni.

Asenne oli kaikkinensa kohdallaan ja harjoittelu kovaa, vaikka poikkesikin aika tavalla nykyisestä. Välineet olivat mitä olivat, ja harjoittelumetodeihin lukeutui muiden muassa talvinen lenkkeily paljain jaloin lumihangessa. Thainyrkkeilyn kanssa sillä ei kauheasti ollut tekemistä, mutta maine kasvoi ja harrastajat karaistuivat.

Ensimmäisen kerran Porvoon thainyrkkeilijät osallistuivat kipailuihin Helsingissä talvella -85. Siltasaaren urheiluhalliin lähtivät voimiaan koittamaan Juha Mustonen ja Kari Leivoja. Pojat olivat harjoitelleet vasta muutaman kuukauden, mutta saivat vastaansa maan rajojen ulkopuolellakin ansioituneet, eturivin helsinkiläiset potkunyrkkeilijät. Sekä yleisön että hesalaisten ottelujärjestäjien yllätys ja tyrmistys oli suuri, kun kokematon Juha viikatoi helsinkiläisvastustajan kanveesiin kerta toisensa jälkeen matalilla thainyrkkeilypotkuilla. Juha voitti ottelun, Karille ei käynyt ihan yhtä hyvin. Yhtä kaikki Porvoon maine thainyrkkeilykaupunkina oli ottanut aimo harppauksen.

Syksyllä -87 lähdin talveksi Espanjaan opintielle. Juoksin iltaisin läheisen luostarin raunioille puita potkimaan. Mahtoi suomalainen thainyrkkeilijä näyttää Llirian kylän kapeilla kujilla koomiselta. Vetovastuun harjoituksista Porvoossa olin jättänyt Lindqvistin Janulle. Eräänä päivänä postilaatikosta putosi kirje, jossa Juha Mustonen kertoi haluavansa lähteä Thaimaahan lajia harjoittelemaan. Olin kauhistunut: Juha oli kyllä poikkeuksellisen lahjakas, mutta kielitaidoton ja kokematon. Toppuuttelut eivät auttaneet, ja niin ensimmäinen porvoolainen thainyrkkeilijä lensi lajin synnyinmaahan oppiin. Onneksi veljeni Jyrki oli jo aiemmin muuttanut Thaimaahan ja saattoi auttaa Juhan yli pahimpien karikoiden.

Itse palasin Espanjasta Suomeen keväällä -88. Vedin harjoituksia vielä jokusen kuukauden, mutta syyskesällä tein päätöksen: seura saa jäädä nuorempien hoitoon. Ensimmäinen lapsemme oli tuloillaan ja työ vei entistä enemmän ajastani. Luovutimme Lindqvistin Janun kanssa seuran avaimet Mustosen Juhalle, Pietilän Mikalle ja Leivojan Karille. Loppu onkin sitten historiaa.

Petteri Saario

[jaakkodee]

Tässä jatkoa tuohon ensimmäiseen historiikkiin. Teksti on PM-kisojen jäljiltä, mutta edelleen ajankohtainen!
Copy/paste laulamaan!

Mika Pietilä, Porvoon Thainyrkkeilyn Keisari.

Kun tekee paljon niin saa aikaan enemmän, voisi joku väittää!

Huolimatta pienestä koostaan porvoo on vakiinnuttanut paikkansa suomen yhtenä suomen tärkeimmistä thainyrkkeily kaupungeista. Esimerkkeinä voisi mainita kuluvan vuoden suomenmestareita tulevan pikkukaupungista kokonaiset viisi kappaletta, sekä kunnian järjestää vuoden 2009 pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Mistään yhden vuoden huumasta ei kuitenkaan ole kysymys vaan pitkäjänteisestä työstä vuosien varrella. Tästä voi pitkälti syyttää yhtä ihmistä, Mika Pietilää.

Pietilä tutustui thainyrkkeilyyn vuonna -85 Petteri Saarion järjestämällä peruskurssilla. Saario oli porvoon thaiboxing club ry:n perustaja ja vastasi näin myös Mikan ensimmäisistä opeista. Jo varhaisessa vaiheessa Pietilä lähti vihreämmän nurmen perään etäopiskelamaan rakastamaansa lajia turkuun, jossa Mustosen veljekset ja eritoten Kaitsu tutustuttivat Pietun syvemmälle lajin saloihin. Turussa myös järjestettiin ensimmäiset thainyrkkeily kilpailut, joissa Mikakin pääsi mittaamaan taitojaan muita kilpaveljiä vastaan. Saarion pikkuhiljaa poistuessa seuran vetovastuusta alkoi opetuspuoli siirtyä enempi Pietilän harteille. Mika haki aktiivisesti oppia lisää Mustosilta, sekä lajin kotimaasta Thaimaasta. Pedantti kun on luonteeltaan, Mika ei pitkään aikaan antanut muiden ohjata harjoituksia lainkaan, vaan keskittyi oman harjoittelun lisäksi opettamaan muita. Homma oli tietenkin raskasta, mutta sekä Pietu että muut harrastajat kehittyivät hurjaa vauhtia.

Kilpailuvietti vei Mikaa mennessään ja matkanvarrelta tuli napattua arvokkaat MM- ja EM-kultamitallit, sekä tietysti pm- ja sm-tittelit. Kokonaisuutena otteluja kertyi noin 60, joista suurin osa tietysti voittoja. Mikan ottelutyyli ei niinkään perustunut voimaan tai raivoon vaan äärimmäisen hyvään ottelusilmään ja tilanne tajuun. Näillä aseilla Pietu sai vastustajat näyttämään usein aloittelijoilta, kun vastustajat törmäilivät kyynerpää-iskuihin mitä ei ikinä olisi osannut odottaa. Oma kilpailu ura hiipui vaimon ja tyttären, työn, valmennuksen ja vielä oman treenaamisen aiheuttaman ajankäytöllisen ongelman takia. Pietilä kuitenkin myöntää edelleen kaipaavaansa kehään ja treenaa edelleen minkä vaan ehtii. Ja se pirullisen hyvä ottelusilmä ei ole hävinnyt mihinkään…

Vilkas luonteinen Pietilä on edelleen aktiivisesti mukana lajin parissa. Seura pyörii paremmin kuin koskaan ja kaikki kurssit on aina täynnä. Ottelijat saavat asiantuntevaa valmennusta ja menestyvät kisoissa. Jossain välissä Mika ehti toimia myös thainyrkkeilyliiton puheenjohtajanakin kokonaiset neljä vuotta. Kilpailu toiminta myös porvoossa on saanut kipinää Mikan toimesta. Otteluiltoja on järjestetty niin ravintoloissa kuin sirkusteltassa ja aina kehässä on ollut suomen kärkinimiä. Kaupungin thainyrkkeilijöitä ei voisi olla asiat paremmin. Mille porvoon thainyrkkeilyn tulevaisuus näyttää, sen tietää vaan Mika Pietilä. Suunta ainakin on oikea ja työtä tehdään hartiavoimin.

[pietu]

Ottelulista päivitetty!

[pietu]

Ottelujärjestys:

Jaakko Dahlbackan ottelu on peruttu. Jaakon Venäläinen vastustaja ei saanut pikaviisumia Pietarin Suomen suurlähetystöstä ruuhkan vuoksi.

3x2min
1. 60kg Riku Mikkonen – Ludvig Green, Ruotsi

5x2min
2. 51kg Nelly Salminen – Heli Salapuro, Chitalada Tampere

3x2min
3. 75kg Joni Muttilainen – Reber Awand, Ruotsi

5x2min
4. 63,5kg Gia Winberg – Mari HIltunen, Chitalada Tampere

3x2min
5. 71kg Eemeli Kivistö – Nico Celena, Ruotsi

5x2min
6. 67kg Kari Viinikainen – Alexander Arutuynyan, Ruotsi
7. 57kg Jere Flinkman – Minh “yoji” Le, Jyväskylä Thaiboxing Club

[pietu]

Porvoon juhlakilpailujen tulokset 31.7.2010.

Yläkerran ukko oli suosiollinen, kun Porvoossa Suiston nurmikentällä vietettiin Porvoo Thaiboxing Clubin 25-vuotista taivalta juhlakilpailujen muodossa. Sää nimittäin oli mitä oivallisin tällaiselle tapahtumalle, sillä aurinko paistoi lämpimästi, mutta ajoittaiset pilvet pitivät huolen siitä, ettei tunnelma noussut liian kuumaksi.

Porvoo vs. muu maailma -asetelmalla toimineissa otteluissa nähtiin hienoja otteita, kun Porvoon niin kokeneet kuin hieman kokemattomammatkin taistelijat ottivat mittaa suomalaisista ja ruotsalaisista kilpailijoistaan. Päivän pääottelussa Porvoon nuori lupaus Jere Flinkman kohtasi itseään huomattavasti isokokoisemman Minh Len Jyväskylästä. Ottelu oli hieno ja vaudikas taistelu, jossa tilanteet vaihtelivat puolelta toiselle läpi ottelun. Kokoerosta huolimatta Flinkman onnistui kuitenkin nopeutensa ja paremman kuntonsa avulla lopulta viemään jyväskyläläisen päänahan.

Myös Porvoon Kari Viinikaisen ja Ruotsin Alexander Arutuynyanin välinen ottelu tarjosi näkemistä yleisölle. Arutuynyan haki ratkaisua vahvoilla lyönneillä ja alapotkuilla, kun taas Viinikainen vastasi kontraamalla kovilla vartalopotkuilla. Tasainen ottelu päättyikin lopulta ratkaisemattomaan.

Porvoolaiset voittivatkin lähes kaikki ottelunsa. Porvoolaisten ainoan tappion tarjosi Tampereen Heli Salapuro, joka teknisempänä hallitsi otteluaan kovasti taistellutta Porvoon Nelly Salmista vastaan.

Otteluiden jälkeen juhlallisuudet jatkuivat Porvoon lämpimässä kesäillassa. Mikäli ennakkomerkkeihin on uskomista, jatkuvat juhlat vielä pitkälle aamuyöhön…

Teksti: Viktor Rantala

Tulokset:

3x2min
1. 60kg Riku Mikkonen, Porvoo – Ludvig Green, Ruotsi 3-0

5x2min
2. 51kg Nelly Salminen, Porvoo – Heli Salapuro, Chitalada Tampere 0-3

3x2min
3. 75kg Joni Muttilainen, Porvoo – Reber Awand, Ruotsi 3-0

5x2min
4. 63,5kg Gia Winberg, Porvoo – Mari HIltunen, Chitalada Tampere 3-0

3x2min
5. 71kg Eemeli Kivistö, Porvoo – Nico Celena, Ruotsi 3-0

5x2min
6. 67kg Kari Viinikainen, Porvoo – Alexander Arutuynyan, Ruotsi Ratkaisematon
7. 57kg Jere Flinkman, Porvoo – Minh “yoji” Le, Jyväskylä Thaiboxing Club 3-0

25-vuotias Porvoo Thaiboxing Club kiittää ottelijoita, avustajia, tuomareita, talkooväkeä ja yleisöä onnistuneista kisoista.

Terveisin Mika Pietilä

[Muay Tribe]

Kiitokset otteluista ja kinkereistä.

[pietu]

Kuvia ottelusta Riku Mikkonen vs Ludvig Green
(kuvat:Tuomo Kiiskinen)

[pietu]

Kuvia ottelusta Nelly Salminen vs. Heli Salapuro
(kuvat:Tuomo Kiiskinen)

[pietu]

Kuvia ottelusta Joni Muttilainen vs. Reber Awand
(kuvat:Tuomo Kiiskinen)

[pietu]

Kuvia ottelusta Gia Winberg vs. Mari Hiltunen
(kuvat:Tuomo Kiiskinen)

[pietu]

Kuvia ottelusta Eemeli Kivistö vs. Nico Celena
(kuvat:Tuomo Kiiskinen)

[pietu]

Kuvia ottelusta Kari Viinikainen vs.Alexander Arutuynyan
(kuvat:Tuomo Kiiskinen)

[pietu]

Kuvia ottelusta Jere Flinkman vs. Minh “yoji” Le
(kuvat:Tuomo Kiiskinen)

[pietu]

Kuvia ottelusta Jere Flinkman vs. Minh “yoji” Le
(kuvat:Tuomo Kiiskinen)

[Julkaisija]

Artikkelit