Suomen Muaythai – liitto ry

WMC-liiton tuomarikurssi ja MM-kilpailut tuomarin silmin

IFMA ja WMC

Lajin kattojärjestö IFMA (International Federation of Muaythai Association) on tehnyt merkittävää työtä lajin eteen amatööripuolella, tavoitteena on saada laji olympialaisiin. WMC-liitto (World Muaythai Council) taas on ammattilaispuolen järjestö.  Tulevaisuuden visiona on tiivistää tätä yhteistyötä entisestään tai jopa yhdistää toiminta.

Osallistuin IFMA:n järjestämälle tuomarikurssille ensimmäisen kerran vuonna 2014 Malesiassa. Se oli todellinen ”hyppy tuntemattomaan”, mutta siitä alkoi uskomaton matka lajin tuomaritoiminnan parissa. Jos luulin tietäväni tuomaritoiminnasta jotakin, Malesia opetti minun olevan aikamoinen ”keltanokka”. Jotain tuli silti tehtyä oikein, sillä Malesian reissun jälkeen minut valittiin kansainväliseen ITO (International Technical Officials) ryhmään ja kutsuja arvokilpailuihin ympäri maailman alkoi tulla vuosittain. Tyypillisesti yhdessä arvokilpailussa on n. 20 ITO-tuomaria.

Kansainvälisessä tuomaritoiminnassa minuun on tehnyt ja tekee edelleen vaikutuksen tuomareiden ammatillinen osaaminen ja tiimityö. Jos joskus reissut ovatkin tuntuneet raskailta työmäärän vuoksi, polte ja palo oppia uutta ajaa minua aina vaan eteenpäin. Tavoitteenani on olla jonain päivänä hyvä tuomari.

WMC-kurssilla

Tänä vuonna järjestettiin IFMA:n kurssin lisäksi WMC-liiton tuomarikurssi, Suomella oli tähän kahden tuomarin edustus. Lisäkseni kurssille matkasi tuomarikokelas Eero Toiviainen.

Kurssin teoriaosuudessa käytiin läpi hyvän tuomarin perustaa. Tärkeitä asioita, joita voisi myös Suomessakin nostaa enemmän esille kuten moraali, etiikka ja eettiset säännöt. Tuomarilla on valtaa ja se tuo mukanaan vastuuta, jota pitää osata hallita. Suomessa otteluista ei lyödä vetoa samalla tavalla kuin lajin emämaassa Thaimaassa. Vedonlyöntiin liittyy raha ja kuten kaikki tiedämme, tämänkaltainen raha tuo mukanaan ongelmia.

Kävimme läpi ottelujen pisteytystä katsomalla otteluvideoita. Eräkohtaiset ottelujen pisteytykset sujuivat ongelmitta, mutta kun arvosteltiin kokonainen ottelu, keskustelua syntyi heti enemmän. Yksi ottelu oli 1950-luvulta. Tämä sykähdytti. Mietin, miten arvokkaat juuret tällä lajilla on. Sitä ei moni ajattele tai ymmärrä.

Amatööri ja ammattilaispuolen eroavaisuudet tulevat esille mm. otteluvarustuksessa, erien ja ottelujen kestossa, tuomioissa, luvunlaskussa ja näihin liittyvissä pisteytyksissä. Näistä esimerkkinä ammattilaispuolella käytetty TKO (Technical Knock Out) tuomio on amatööripuolella RSC (Referee Stop Contest). Ammattilaispuolella ensimmäisestä luvunlaskusta vähennetään -2 pistettä ja toisesta -1 piste. Amatööripuolella luvunlaskusta ei välttämättä vähennetä pisteitä laisinkaan (riippuu, mistä syystä lukua on laskettu ja miten erä on kokonaisuudessaan mennyt). Ammattilaispuolella erät ja ottelut saattoivat päättyä myös tasan, tämä ei ole turnausmuotoisessa amatööriotteluissa mahdollista (erä voi olla tasan poikkeustapauksissa).

Itse laji pysyy samana, otellaan sitten amatööri- tai ammattilaisotteluja. Se voittaa ottelun, joka osaa käyttää parhaiten lajille ominaisia ”9:ää asetta”. Tekemisellä pitää olla tarkoitus ja kohde, eikä tasapainoaan saa menettää. Kanveesista otteluja ei voiteta ja torjunnat pitää hallita.

Lumpini stadionilla

Tuomarikurssi huipentui Thaimaan legendaarisimmalle stadionille Lumpinille. Tosin seinät ovat matkan varrella vaihtuneet, mutta perinteistä yritetään pitää kiinni. Pääsimme tutustumaan stadionin takahuoneisiin. Kävimme ottelijoiden pukuhuoneissa, punnitukseen tarkoitetussa tilassa, ”bändin aitiossa” ja aistimme tyhjän stadionin tunnelmaa.

Lumpini stadionin vierailu huipentui, kun ottelut alkoivat. Pääsimme pisteyttämään ottelut harjoitusmielessä siten, että pistekortit kerättiin ja niistä saatiin palautetta. Alkukankeuden jälkeen tuntui, että pisteytys alkoi sujumaan. Ottelijat ovat taidoiltaan niin huippuja, että tasaisten ottelujen tuomitseminen vaatii vankkaa kokemusta ja pienien erojen havaitsemista. Haastavaa, mutta samalla niin antoisaa.

Allekirjoittanut, EMF:n (European Muaythai Federation) päätuomari Gunter Plank ja Eero Toiviainen Lumpini stadionilla.

WMC kurssin anti ja MM-kilpailut

Olen vuosien varrella osallistunut monenlaisiin tuomarikursseihin, mutta tämä oli yksi parhaista. Yhtenä opettajana toiminut Lumpini stadionin mestari Ajarn Maters Tanong Phumpanich (kuvassa vasemmalla) teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Hänestä huokui raudanluja ammattitaito sekä lajin että tuomaritoiminnan näkökulmasta katsottuna. Ystävällinen herrasmies, joka ei väsynyt loputtomiin kysymyksiimme, ei edes Lumpini otteluillan aikana.

Ajarn Maters Tanong Phumpanich, allekirjoittanut, Eero Toiviainen ja Radon Na Bangchang.

Kuten aikaisemminkin, nyt jo 81-vuotias IFMA:n presidentti Sakchye Tapsuwanin tapa esittää asioita menee samaan kategoriaan Phumpanichin kanssa. Tapsuwan puhuu myös sujuvaa englantia, jota on helppoa ymmärtää. Kurssin parasta antia olivat myös käytännön harjoittelut ja keskustelut muiden tuomareiden kanssa. Otteluista ja niiden tapahtumista riitti keskusteltavaa myöhäisiin iltoihin saakka.

Kurssin jälkeen jatkoimme suoraan MM-kilpailuihin. Minulla oli tunne, että kaikki se mitä jo osasin, syventyi. Kisoissa meillä oli 3 eri tiimiä kehien mukaan A, B ja C.  Olin pääsääntöisesti A-kehän tiimissä ja kävin kehätuomarina vain ”lainassa” C-kehässä.

Henkilökohtaisesti ajattelen, että amatööriturnaus ja siellä menestyminen on lajin suurimpia saavutuksia tällä hetkellä (kunnes ollaan olympialaisissa, eikä lasketa mm. Lumpini tai muiden Thaimaan stadionien mestaruuksia mukaan). Oli hienoa seurata huippujen otteita ottelu ottelulta. Huiput osaavat sen, mitä suomalaisittain ei aina nähdä. Jos mestari huomaa tasoeroa alkuerissä, ottelu viedään läpi ”lähes sparraten”. Varmistaen vain jatkoon pääsy, mutta paikkoja suojellen ja samalla availlen. Myös ottelupaino on tärkeä asia amatööripuolella. Jokaisena ottelupäivänä käydään punnituksissa ja liian iso painonveto vie väistämättä suorituskykyä alaspäin.

MM-kilpailuissa olin kilpailujen ohella mukana myös muissa kisoihin liittyvissä luottamustehtävissä. Pääsin mukaan King´s Cup ammattilaisillan tuomaristoon (ilta järjestettiin MM-kilpailupäivän jälkeen) ja kuin kirsikkana kakun päällä olin ehdokkaana ”Technical Official of the Year” titteliin. Tämä oli hienoinen yllätys ja antoi samalla vastauksen ylimääräisiin valokuvauksiin kisapaikalla.

MM-kilpailujen jälkeen pohdin, että ehkä keltainen väri on ainakin askeleen verran haalistunut Malesian keltanokka vuosien jälkeen. Sama ajatus, joka kantoi minua ottelijana eteenpäin kantaa myös tuomarina. Aina voi kehittyä ja tehdä asioita paremmin.

Olin myös huomaavinani tuomarikollega Toiviaisessa uutta innostusta kisojen jälkeen. Toivottavasti tämä kantaa hedelmää tulevaisuudessa Suomen tuomaritoimintaa silmällä pitäen.

Lisätietoja
WMC-liitosta: http://www.wmcmuaythai.org/
IFMA:sta: http://www.ifmamuaythai.org/
Lumpini stadionista: https://www.lumpineemuaythai.com/

Teksti ja kuvat: Katarina Perkkiö