Thainyrkkeilijä Antero Hynysen unohtumaton matka lajin parissa

Tämä on kertomus miehestä, jonka ensimmäinen suuri unelma oli Suomenmestaruuden voittaminen. Niitä tulikin sitten useita ja otteluja kertyi lopulta lukemattomia. Thainyrkkeily kuljetti miestä ympäri maailman mitä uskomattomimmissa paikoissa. Hän kohtasi kehässä toinen toistaan kovempia vastustajia ja pääsi ottelemaan monissa isoissa tapahtumissa. Miehen ura ajoittuu ajalle, jossa nykyiset legendat vielä ottelivat viimeisimpiä ottelujaan. Tämä on Antero Hynysen tarina.

90-luvun loppu

90-luvulla ei ollut saatavilla nettiä samassa mittakaavassa kuin nykyisin, Youtube ei ollut vielä syntynytkään. Treenaaminen eri saleilla oli salaista puuhaa, eikä tietoa jaettu samalla tavalla kuin nykyisin. Otteluvideot olivat aarteita, silloin kun niitä jostain vain sattui saamaan. Legendaarinen Fight Festival ottelutapahtuma rantautui maahan ja se oli vuosia suurin kamppailu-urheilutapahtuma Suomessa. Lippujonot ylsivät kaduille saakka ja otteluillan tapahtumia puitiin pitkään ja hartaasti. Jossain vaiheessa netin syövereistä sai kaivettua juttua legendoista kuten Ramon Dekkers ja Samart Payakaroon.  Eurosportilla näytettiin K1-ottelutapahtumia, jotka olivat tuolloin tasokkaampia kuin nykyisin. Vapaaottelu oli rantautumassa Suomeen aluksi ”shooto” nimellä.

Lähes kaikki 90-luvulla kamppailu-urheilussa mukana olleet kuitenkin muistavat Jomhod Kiatadisakin nimen. Thaimaalainen ottelija, jonka häikäisevä pelisilmä ja rento kehäolemus tekivät vaikutuksen keneen tahansa. Jomhod pyöritteli vastustajiaan legendaarisissa Fight Festival-illoissa miten tahtoi ja oli monelle taistelijan alulle esikuvana.

Myös Antero Hynynen aloitti uransa Jomhod Kiatadisakin innoittamana vuonna 1998 Combat Academy of Finland salilla. Jomhod veti peruskurssin, jonka jälkeen Hynynen oli myyty mies ”Pieni rennon oloinen thaimaalainen paljastui tiukaksi lihaskimpuksi, jolla aina riitti hymyä kaikkeen. Halusin oppia tekemään asiat yhtä helposti kuin hän”.

Hynysen ottelu-ura alkoi vuonna 1999 potkunyrkkeilyyn kuuluvalla ”Low Kick”-ottelumuodolla, jossa hän otteli voitokkaasti kolmesti ennen siirtymistään thainyrkkeilyyn. Myös thainyrkkeilyssä ura alkoi nousujohteisesti, sillä ensimmäinen pistetappio tuli vasta kahdeksannen ottelun jälkeen. ”Thainyrkkeily oli mun juttu”, hän summaa uransa alkuvaiheita. Hynysen esikuva Jomhod perusti vuonna 2000 King of the Ring seuran ja Hynynen siirtyi sinne treenaamaan.

Suomen Muaythai liitto ylläpitää vielä nykyisinkin ranking sivustoa, jonne kirjataan kaikki suomalaisottelijoiden ottelut tuloksineen. Ranking oli myös Hynyselle tärkeä lista, sillä hän halusi parantaa sijoitustaan ja seurasi siitä syystä tarkasti sarjansa tapahtumia. Myös uran alun voittoputki kannusti jatkamaan, vaikka jälkikäteen hän toteaakin ”En ollut erityisen taitava ottelija, mutta minulla oli hyvä kunto, kova pää ja kova tahto voittaa”.

Vuosi 2002

SM-kilpailuja Hynynen seurasi ensin katsomon puolelta, mutta vuonna 2002 hän osallistui niihin ottelijana itse. Mainittakoon sen ajan muista kovista suomalaisnimistä mm. Riku Immonen, Petri Martinez, Mika Pietilä, Olli Anttila ja Jesse Valo. Ensimmäisissä SM-kilpailuissaan Hynynen selvisi finaaliin asti, mutta hävisi sen niukasti hajaäänin tuomiolla 2-1 Turun Samuli Lindströmille. Hynynen muistelee ”SM-kisat menivät osaltani paremmin kuin olin odottanut. Pienenä yksityiskohtana muistan, että minulle oli tärkeää hävitä finaali tuomiolla 2-1, eikä 3-0”.

Vuosi 2003

Finaalitappion jälkeen SM-kullasta tuli uran päätavoite usean vuoden ajaksi. Vuonna 2003 hän sen toki saavuttikin, mutta finaaliottelun voitto WO-tuomiolla helsinkiläisestä Mika Ristaniemestä oli arvoton. Tätä mestaruutta Hynynen ei laske mukaan kirjanpitoonsa. Ottelua ei oteltu, koska vastustaja oli loukannut juuri ennen finaaliottelua selkänsä.

Mestaruudella Hynynen lunasti maajoukkuepaikan ja pääsi mukaan ensimmäisiin MM-kilpailuihinsa vuonna 2003 Bangkokiin. Tämä matka oli Hynyselle ensimmäinen kerta myös Thaimaassa ja ylipäätänsä missään suurkaupungissa. Bangkokin vilinä sai nuoren miehen pään aivan pyörälle ”Thaimaa oli minulle erikoinen kokemus. Välillä piti käydä hotellihuoneessa hiljaa istumassa ja rauhoittumassa poissa ihmisvilinästä”. Kotiin tuomisina tältä reissulta oli MM-pronssia kolmen ottelun jälkeen, Hynynen voitti vastustajat Hong Kongista ja Valko-Venäjältä ja kärsi tappion pisteillä marokkolaiselle vastustajalle. Unelma Maailmanmestaruudesta oli saanut alkunsa.

Thaimaa jätti mieheen myös syvällisemmän jäljen. Ensimmäistä matkaa seurasi toinen ja lopulta Hynynen kävi säännöllisesti Thaimaassa treenaamassa ja ottelemassa. Hynynen kertoo, että ”vasta thaimaalaisten kanssa harjoittelemisen jälkeen aloin ymmärtämään, mistä tässä lajissa on alun perin kysymys”.

Mainittakoon vielä vuoden 2003 saavutuksista Lumpinee Gala I -tapahtumassa voitto Jesse Palannosta tiukan kamppailun päätteeksi. ”Se oli huikea ottelu”, muistelee Hynynen.

 

Vuosi 2004

Vuosi 2004 ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti, kun Hynynen hävisi SM-finaalissa myöhemmin MM-hopeaa voittaneelle Tommi Pitkälälle (Pitkälä on muuten viimeisin miesottelija, joka on otellut lajin MM-finaalissa). Tämä tappio oli Hynyselle erityisen karvas, sillä hän oli aiemmin pystynyt voittamaan Pitkälän. Tappiolla oli Hynysen uran kannalta tärkeä oivallus ”ymmärsin, että minun pitää parantaa tekniikkaani, jos haluan päästä urallani eteenpäin”.

Finaalien jälkeen Hynynen kärsi myös uupumuksesta ja seuraavaan otteluun kuluikin pitkä tovi. Kun vielä saman vuoden aikana Jomhod muutti takaisin Thaimaahan, Hynynen ryhtyi harjoittelemaan enemmän Porvoossa maailmanmestari Mika Pietilän johdolla.

Vuosi 2005

Vuoden 2005 lopulla Hynynen teki paluun kehiin hakemalla ottelutuntumaa sarjasta -67 kg. Voitokas turnaus Virossa palautti uskon takaisin omaan tekemiseen ja tavoite Suomenmestaruudesta pysyi edelleen vahvana mielessä. SM-kulta avaisi ovet myös uudelleen kohti MM-kilpailuja ja näiden kahden asian tavoitteleminen toi harjoituksiin ja ottelemiseen terävyyttä.

Voitokas Viron turnaus ei kuitenkaan vieläkään siivittänyt Hynystä SM-kultaan, vaan hän koki finaalitappion vanhalle kilpakumppanilleen Mika Ristaniemelle. Tässä ottelussa Ristaniemi onnistui vahvalla lähiottelulla vääntämään voiton Hynysestä. Vaikka aidosti voitettu SM-kulta antoi yhä odottaa itseään, Hynynen jatkoi ottelemista Suomessa ja Thaimaassa. Tiivis ottelutahti tuotti myös tulosta ja menestystä alkoi tulla.

Vuosi 2006

Ristaniemi lopetti kilpauransa SM-kultaan 2006 ja näin Hynyselle tarjoutui mahdollisuus PM-otteluun vuonna 2006. Ensimmäinen PM-kulta tulikin voitolla tanskalaisesta Mohammed El Miristä sarjassa -63,5 kg. Heti perään Ruotsista tuli tarjous otella WMC-liiton PM-tittelistä ruotsalaista Martin Akhtaria vastaan. Edes kotikenttäetu ei auttanut ruotsalaista, vaan Hynynen kruunattiin mestariksi kaikin tuomariäänin.

Näiden kahden voitokkaan ottelun lisäksi Hynynen oli ehtinyt saman kuukauden aikana otella Suomessa kerran nyt edesmennyttä Janne Ollosta vastaan sekä kaksi ammattilaisottelua Thaimaassa. Ottelutahti oli hurja, mutta Hynynen oli päässyt nyt voitonmakuun.

Vuosi 2007

Vuosi 2007 oli Hynyselle merkityksellinen ja hyvä vuosi monella tapaa. Vihdoinkin hän pystyi kutsumaan itseään aidoksi Suomenmestariksi voittamalla finaaliottelun Turun Pasi Luukkasesta sarjassa -67 kg. Syntymäpäivälahjanaan Hynynen iski toistamiseen Pohjoismaiden mestariksi ruotsalaisesta Malik Bahista Tanskassa sarjassa -63,5 kg. Tuolla ottelulla oli suurempikin merkitys, sillä Thaimaassa Sityodtongin salilla opeteltu kääntökyynärpää lyönti pystyttiin toteuttamaan ensimmäistä kertaa kehässä. Myöhemmin tästä tekniikasta tuli Hynysen tavaramerkki, jota vastustajatkin varoivat.

Vuosi huipentui Thaimaan Bangkokissa pidettäviin MM-kilpailuihin, joissa Hynynen iski toistamiseen MM-pronssia. Kolmannella ottelukierroksella Hynynen koki niukan tappion thaimaalaiselle Pontavee Naksrinille, joka iski lopulta itsensä maailmanmestariksi. Kaikki paikan päällä olevat näkivät kehässä yhden Hynysen tähänastisista parhaista otteluista. Hetkittäin näytti jopa siltä, että voitto matkaisi Suomeen, kun Hynynen heitti thaimaalaisen muutamaan otteeseen kanveesiinkin kolmannessa erässä. Viimeisessä erässä thaimaalainen aloitti raivoisan prässääminen ja puolustuskannalle jääminen oli tässä ottelussa virhe. Pettymys hävityn ottelun jälkeen oli tietysti suuri, vaikka yleisö osoittikin kunnioitustaan Hynyselle raikuvin ja pitkin aplodein ottelun päätyttyä.

Menestyksekkään vuoden päätteeksi Hynynen valittiin Suomen Muaythai liiton vuoden miesottelijaksi.

Vuosi 2008

Vuosi toi tullessaan epäonnistuneet EM-kilpailut Puolan Zgorzolegissa. Hynynen hävisi toisella kierroksella turnauksen voittaneelle kazakstanilaiselle ottelijalle. Painonveto sarjaan -63,5 kg alkoi olla liikaa ja Hynynen ajautui toistamiseen ylikuntoon. Edessä oli pitkä ottelutauko.

Vuosi 2010

Ylikunnosta palautumiseen meni tovi ja Hynynen palasi kehiin vasta vuonna 2010. Hän osallistui SM-kilpailuihin sarjassa -71 kg, koska ei halunnut stressata painonvetojen suhteen. Finaalissa vastassa oli Turun Jani Lehtola, jonka Hynynen voitti selkeästi kaikin tuomariäänin. SM-kilpailuissa ei ollut enää samaa haastetta kovimpien kilpakumppanien Pitkälän ja Ristaniemen lopetettua, mutta SM-kulta oli kuitenkin voitettu ottelemalla, joten siitä oli syytä olla tyytyväinen.

Myöhemmin saman vuonna Hynynen otteli Venäjällä Baltic Open turnauksessa sarjassa -67 kg voitokkaasti. Venäjällä ei otteluja keskeytetä helposti, vaan kun kerran ottelemaan on lähdetty, ne viedään loppuun asti. Hynysellä murtui ensimmäisen ottelun aikana nenä ja se vuosi pahasti hänen kaatuessaan kaatotilanteessa vastustajan päälle. Ottelua ei suinkaan keskeytetty, vaan kulmamiehet iskivät nenän täyteen tuppoja. Vuoto saatiin kuriin ja ottelua jatkettiin. Voitokkaan finaaliottelun jälkeen Hynynen sai kuulla, että hänen finaalivastustajaltaan Aleksey Frolovilta oli potkun voimasta irronnut hammas. Aikamoista touhua Venäjän maalla!

Suomen Muaythai liitto valitsi toistamiseen Hynysen vuoden 2010 miesottelijaksi.

Vuosi 2011

Neljäs SM-kulta tuli finaalivoitolla Jyväskylän Jarkko Kekaräisestä sarjassa -67 kg. Hynysellä ei enää tässä vaiheessa ollut Suomessa todellista haastajaa, vaan hän hallitsi sarjaansa suvereenisti. SM-kulta oli kuitenkin tärkeä, sillä se toi paikan EM-kilpailuihin Turkkiin. Ensimmäisellä kierroksella Hynynen sai vastaansa isäntämaan edustajan ja tästä ottelusta riitti puhetta vielä näihin päiviin asti. Turkkilainen aloitti ottelun kovalla prässillä ja piti ottelun alusta asti kovatempoisena. Erät etenivät tasaisissa merkeissä kunnes neljännessä erässä Hynysen vaarallinen kääntökyynärpää osui vastustajan leuankärkeen tuhoisin seurauksin. Turkkilaisen heräämistä jouduttiin odottamaan kehässä pitkään ja hänet kannettiin lopulta paareilla pois. Näin tyly ottelun päättyminen ei tuntunut kenestäkään hyvältä ja vastustajan puolesta hiukan huolestuttikin. Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin.

Semifinaalissa vastaan asettui Saksan Yuri Enriko, jolle Hynynen hävisi pisteillä ja kisatuomisina oli EM-pronssia. Turnauksen jälkeen Hynynen pohti, että amatöörikilpailuja varten pitäisi valmistautua otellen amatööriotteluja. Hynynen on otellut paljon ammattilaisotteluja ja samalla tyylillä ei välttämättä pärjää turnausmuotoisissa otteluissa.  Ammattilaisottelujen tempo ja pisteytys eroaa hiukan amatööripuolen otteluista.

Samana vuonna Uzbekistanissa oteltiin MM-kilpailut, joista mitalien sijaan kotiin tuomisina oli sinnikäs vatsatauti. Tauti vei otteluista parhaan terän, vaikka painonpudotus oli helppoa kuin heinänteko. Mikään ei nimittäin pysynyt sisällä. Tosin sama vatsatauti saattoi vaivata myös vastustajia, koska koko kisahotelli tuntui olevan vatsataudin kourissa. MM-kilpailuissa Hynynen voitti ensin vastustajan Kirgisiasta, mutta hävisi toisella kierroksella isäntämaan edustajalle. Vatsatauti saatiin kuriin vasta, kun Hynynen palasi takaisin kotimaahan ja sai siihen kunnon lääkkeet.

Suomen Muaythai liitto valitsi kolmannen kerran Hynysen vuoden miesottelijaksi.

Vuosi 2012

Hynynen osallistui Iranissa pidettyyn President’s Cup turnaukseen, jossa punnituksissa käytiin 5 peräkkäisenä päivänä ja oteltiin kolmena päivänä (yksi ottelu peruuntui viime hetkellä loukkaantumisen vuoksi). Vuosien harjoittelu näkyi myös lihasmassan kasvuna ja vähitellen myös -67 kg:n sarjaan pääseminen alkoi olla liian haasteellista. Hynynen on aina ollut tiukassa kunnossa, eikä painoa ole koskaan pudotettu ylimääräisestä vyötärönympäryksestä. Finaalissa Hynynen kärsi niukan tappion isäntämaan Seyed Kaveh Soleimanille ja saavutti turnauksessa hopeaa. Voitto tuntui olevan jälleen kerran lähellä, mutta silti kaukana.

Seuraavaksi Hynynen kohtasi EM-kilpailujen avauskierroksella moninkertaisen maailman ja Euroopan mestarin Valko-Venäjän Andrei Kulebinin. Ottelun tuomio puhututti yleisöä ja jopa valko-venäläisetkin sanoivat Hynysen voittaneen. Kulebinin käsi kuitenkin nostettiin ottelun jälkeen pystyyn ja Hynysen oli tyytyminen tappioonsa.

Jos Tampereen Teemu Hellevaara tuskaili kuluneena vuonna ”huonoa arpaonneaan”, niin sama tarina on toistunut jo aikaisemminkin. Hynynen nimittäin kohtasi Kulebinin uudelleen samana vuonna ja missäpä muuallakaan kuin MM-kilpailujen avauskierroksella. Tällä kertaa Kulebin osui yläpotkulla Hynystä päähän ja hänen varpaankyntensä repivät silmäkulman auki. Ottelu keskeytettiin vuotavan silmäkulman vuoksi. Tämä tappio oli Hynyselle erityisen raskas, sillä se oli Hynysen viimeinen mahdollisuus osallistua amatöörien arvoturnauksiin. Unelma Maailmanmestaruudesta oli saanut sinettinsä, koska Hynynen ei enää ikänsä puolesta saanut turnauksiin osallistua.

Hynynen ei ehtinyt kauaa murehtia MM-tappiotaan, sillä hänet kutsuttiin Bangkokin Thai Fight -ammattilaisturnaukseen sarjassa -70kg. Hynynen pääsi ottelemaan sellaisten maailmantähtien kuin Buakaw Banchamek (ent. Por Pramuk) kanssa samaan sarjaan. Ensimmäisellä kierroksella Hynynen kohtasi australialaisen Shannon Kingin, jonka ainoa ase ottelussa tuntui olevan kovat lyönnit. Kokeneena ottelijana Hynynen ei tähän miinaan astunut, vaan voitti ottelun pisteillä ja eteni turnauksessa eteenpäin. Semifinaalissa vastaan asettui moninkertainen Maailmanmestari Valko-Venäjän Vitaly  Hurkou, mutta Hynysen aseet eivät Hurkouvin kaatamiseen tällä kertaa riittäneet.

Tämä turnaus on jäänyt Hynysen mieleen upeana kokemuksena. Hän pääsi ottelemaan isossa tapahtumassa suurten mestareiden kanssa. Näitä tarinoita ei monella suomalaisottelijalla ole uran jälkeen kerrottavanaan. Tapahtuman aikana oli muitakin erikoisuuksia kuten se, että thaimaalaiset antoivat Hynyselle lisänimen ”Valkoinen Hai”. Kaduilla hänet pysäytettiin valokuvausta varten kuin maailmantähdet konsanaan.  “Hei sinä olet se ottelija, saanko ottaa kuvan kanssasi”, Hynynen naurahtaa muistoilleen miljoonakaupungissa.

2013-2016

Hynynen siirtyi ammattilaiskehiin ja otteli säännöllisesti, mutta harvakseltaan aina tilaisuuden tullen. Hän kohtasi viiden erän ammattilaisotteluissa thaimaalaisia vastustajia ja olipa joukossa uudelleen Turun Pasi Luukkanenkin. Vuoden 2015 alkupuolella Hynysen polvesta repesi eturistiside.

Polvivamman myötä Hynyselle tuli pitkähkö pakollinen tauko ottelemiseen. Hän harjoitteli silti koko sen ajan, mutta tietysti polvivamman ehdoilla. Hynynen halusi tehdä paluun kehiin ja Thaimaan harjoitusmatkalla siihen tuli tilaisuus. Häntä pyydettiin ottelemaan Thaimaan Pattayalla Max Muay Thai illassa thaimaalaista Yoddecrit Sitramboa vastaan. Ennen ottelua Hynynen jännitti erityisesti sitä, kestääkö polvi vai uusiutuuko vamma. Polvi kyllä kesti, mutta Hynynen astui ensimmäistä kertaa urallaan omaan miinaansa. Thaimaalaisen oikein ajoitettu kääntökyynärpää osui Hynysen leukaperiin ja ottelu oli ohi. ”Tyrmäystappio oli tietysti harmillista, mutta toisaalta kuuluu lajin luonteeseen. Jos tyrmäystappio jätetään sivuun, niin tämäkin ottelu oli hieno kokemus ja siitä jäi hyvä fiilis”, Hynynen summaa paluuotteluaan Thaimaan kuumasta illasta.

Loppusanat

Hynynen on kilpa-uransa ohella toiminut myös valmentajana. Hänen valmennettavistaan mm. Joona Hulmi voitti aikanaan amatöörien B-sarjan maailmanmestaruuden vuonna 2006. Suomenmestariksi hänen valmennettavistaan on yltänyt Jaakko Ojantakainen vuonna 2010. Hynynen toteaa, että ”on aikamoista saada siirrettyä oppejani muille ja huomata niiden toimivan”.

Hynysen matka thainyrkkeilyn parissa on ollut täynnä käänteitä, suuria voittoja ja karvaita pettymyksiä, onnistumisen ja oppimisen iloa, unohtumattomia kokemuksia ja vastoinkäymisiäkin.

”Tässä matkassa parasta ovat olleet ihmiset, joihin olen tutustunut ympäri maailman. Olen kokenut lajin parissa jotain ainutlaatuista ja jonka merkitys vain kasvaa vuosien myötä. Kilpa-urani oli niin kokonaisvaltaista, että unohdin ajoittain ihmissuhteeni. Se on ollut menetys, jota nyt yritän paikkailla. Voin suositella ja kannustaa aloittelevia ottelijoita tälle hienolle ja toivottavasti pitkälle matkalle, jonka ottelijana oleminen tuo. Välillä tulee takkiin eikä vastoinkäymisiltä voi välttyä. Kun katsot uraasi aikanaan taaksepäin, huomaat niiden olleen vain pieniä mutkia matkan varrella. Tiellä pysyminen on pääasia. Se mitä pääset matkan varrella kokemaan, on enemmän kuin arvokasta.  Tehkää siis pitkä ura ja nauttikaa siitä, älkääkä pelätkö pitää taukoa kun pää / keho sitä tarvitsee”.

Otteleminen kiinnostaa Hynystä edelleen. Kaikessa hiljaisuudessa hän on työstänyt omaa perintöään suomalaiselle thainyrkkeilylle. Toisaalta miksei idea voisi levitä muuallekin. Muay Tribe on nyt Hynysen pääjuttu. Pysy kuulolla ja käy tutustumassa mistä on kyse: http://muaytribe.fi!

Antero Hynysen tittelit pähkinänkuoressa:

Finnish Champion silver 2002 (-63,5 kg)
Finnish Champion 2003 (-63,5 kg)
IFMA Amateur World Championship bronze 2003 (-63,5 kg)
Finnish Champion silver 2005 (-63,5 kg)
Estonia Open Gold 2006 (-63,5 kg)
IFMA Nordic Championship 2006 (-63,5 kg)
WMC Nordic Championship 2006 (-63,5 kg)
Finnish Champion 2007 -67kg
Nordic Champion 2007 -63,5 kg
IFMA Amateur World Championship bronze 2007 -63,5kg
Finnish male fighter of the year 2007
Finnish Champion 2010 -71kg
Baltic Open Gold 2010 (-67 kg)
Nordic championsip silver 2010 -67kg
Finnish male fighter of the year 2010
Finnish Champion 2011 -67kg
European Championship bronze 2011 -67kg
Finnish male fighter of the year 2011
IFMA Presidents Cup silver 2012 (-67 kg)
Thai Fights 2012 (semifinals) (-70 kg)

Alla muutamia otteluvideoita uran varrelta:

IFMA WC karsinta 2003 (Valkovenäjä)
https://www.youtube.com/watch?v=N0GIblyBJhg

IFMA WC semifinal 2003 (Marokko)
https://www.youtube.com/watch?v=D_XJDLHsPck

Antero Hynynen vs. Jesse Palanto
https://www.youtube.com/watch?v=th4KcbdXi7Y

IFMA WC semifinal 2007 (Thaimaa)
https://www.youtube.com/watch?v=mWc2osaSHjY

 

 

 

Teksti: © 2016 Suomen Muaythai liitto,  Katarina Perkkiö / Antero Hynynen
(tekijät mainittava aina tekstin yhteydessä)
Kuvat: Antero Hynysen kotialbumista

Tämän ottelijakertomuksen myötä Suomen Muaythai liitto toivottaa kaikille oikein mukavaa ja treenirikasta Uutta Vuotta 2017! Nähdään saleilla ja kehissä!