EM-kisat/European Cup 2012
- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Ensiksi, kiitos koko joukkueelle, niin ottelijoille kuin huoltajillekin. Oli helppo lähettää näitä meidän nuoria ulkomaille, kun tiesi, että veijarit ovat hyvissä käsissä. Meidän pojat kehuivat koko remmiä, ja heiltä sen totuuden kuulee. Ja erityinen kiitos Pasille loistavasta raportoinnista. Melkein kuin olisi ollut paikan päällä, paitsi ettei ollut kebabia meikäläisen kisastudiossa.
Nuorten joukkueesta sen verran, että ottelemaan lähdettiin täydellä sydämellä, totta kai, ja voittoja hakemaan. Mutta isommassa mittakaavassa oli tärkeä päänavaus, että liitto lähti tukemaan näin vahvasti nuorten mukanaoloa. Kokkoniemi oli joukon ainut jo arvokisoissa käynyt ja kaikki muut olivat tosiaan ensikertalaisia. Kyllä siinä poikuus lähti, ja nyt seuraaviin arvokisoihin lähteminen on isoa pykälää helpompaa, kun ottelijat tietävät millä tasolla liikutaan ja mitä turnausotteleminen vaatii. Kyllä ne kaikki nuorukaiset, jotka uskaltavat nousta kehään Euroopan kovimpia nuoria vastaan, on voittajia. Me valmentajat puolestaan saimme hyvän kuvan Euroopan tasosta (joka on saavutettavissa) sekä ottelijoidemme heikkouksista ja vahvuuksista. En ole kaikkia matseja ehtinyt vielä katsoa videolta, mutta oli ilahduttavaa nähdä, miten ennakkoluulottomasti siellä haettiin kyynärpäällä ja polvella nenänvartta, vaikkei näitä tekniikoita olla päästy kotimaassa matseissa kokeilemaan. Mutta nyt on.
Seuraava tosikoitos osalle ovat syksyn MM-kisat Pietarissa, mutta muuten seuraava välietappi on nuorten MM-kisat Turkissa maaliskuussa 2013. Joku voi pitää hulluna ajatusta MM-kisoista välietappina, mutta olennaista on, että nuorimmat ottelijat (Jimi, Teemu, Jesper…) ovat nyt vasta 16-vuotiaita ja tällaisella EM+MM-kisat / vuosi he ovat neljän vuoden kuluttua jo melko kokeneita arvokisaottelijoita ja silti vasta 20-vuotiaita. Samalla matematiikalla he ovat 8 vuoden kuluttua 24-vuotiaita ja vasta rupeavat saavuttamaan täyttä potentiaaliaan. Ja se ei enää olekaan hullu ajatus…
Erityisesti Pok ja Ossi näyttivät, että Suomessa liikutaan nuorten osalta Euroopan huipulla, ja sinne aikuisten huipulle me yritämme nuorisotyöllämme saada entistä leveämpää rintamaa. Siitähän tässä on kyse.
Bongasin ton Hancharonakin MT Premier Leaguen aikaan. Hyvin vetää 24-vuotiaaksi. No, siis ihan saatanan hyvin. Paras raskaan sarjan jätkä ikinä.
liitteet
Taulukko suuruusjärjestyksessä.
Ei hullumpaa.
Jos maantieteellisesti, poliittisesti tai kulttuurisesti katsotaan, niin Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Turkki ovat hyvin raja-arvoisesti Eurooppaa. Ei muuta sitä faktaa, että ne olivat Suomen edellä, mutta silti.
Katselin EM-nauhoja ja tuo mitalitaulukko antaa huomattavasti optisemman kuvan mitä todellisuus on. Levin, Kulebin ja Hancharonouk ovat niin hyviä, että melkein hirvittää. Ja tuskinpa ovat ainoita mörköjä. Yleinen tasokin on pirun kova, mutta ei mahdoton. Ongelma tossa on vaan se, että noilla kärkimailla kasvaa vaan uutta materiaalia ja mörköjä kehiä vuosiksi hallitsemaan. Tohon kun lyödään MM-kisojen 75 maata vielä päälle, Kazakhstanit, Uzbekistanit sun muut Ugandat, niin avot. Mutta sillaihan nyrkkeilyssäkin on käynyt. Yksi arvokisojen pronssi on jo juhlaa ja olympiapaikoista saa tapella kynsin ja hampain.
Naisten sarjoissa ollaan vielä tiukasti geimeissä mukana.
Niin ja pitää muistaa, että Suomella oli miehissä vain kaksi edustajaa ja kumpikin lensi laulukuoroon ensimmäisellä kierroksella. Vaikea nähdä, että MM-kisoissakaan tilanne näyttäisi kovin paljon paremmalta.
Toki kokonaisuudessaan tilanne näyttää paremmalta kuin aikaisemmin ja toivottavasti näiden kisojen junnuista tulee tulevaisuudessa myös kavereita, jotka pokkaavat mitaleita myös miesten sarjoista.
Kazakithan ovat tuossa listassa. Pokhan voitti nuorten mm, tuskin noilla mailla on sen kummempia mörköjä kasvamassa. Ossin finaali vastustaja oli treenannut 7v asti, silti matsi olisi voinut mennä kummalle vaan. Pakko on toki myöntää, että A-sarjassa on hirvittävä taso jos kärki nelikkoon mielii.
Ei tosin muuta sitä faktaa, että mm kisoissa sama kärki kolmikko kahmii mitallit.
Eikä tietenkään saa unohtaa itse lajin emämaata Thaimaata, joka yleensä MMissä vie ykkössijan.
Ei niitä mörköjä niin paljoa ole ja kyllä mörköjäkin voi voittaa. Eikä ne thaikutkaan voittamattomia ole. Se vaan vaati lajille omistautumista pitkällä tähtäimellä minkä eteen junnutyöllä onkin jo lähdetty rakentamaan pohjaa.. Niin ja kyllä Suomessakin voi uusia mörköjä kasvaa ;). Pitää uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Se on tärkeää.
EM-kisoista vielä, että ne menivät Suomen joukkueelta hyvin. Oli hienoa olla mukana osana joukkuetta.
Kazakit ovat MM:n mitalitaulukossa aika korkealla, en jaksa uskoa että EM:ssä oli parhaat mukana.
Toki kun yksilölajista on kyse, niin mikä tahansa on mahdollista. Trendi kuitenkin osoittaa, että kisojen taso nousee vuosi vuodelta. Se tarkoittaa, että meikäläistenkin tason on noustava. Ja Pokin EM-kulta on tästä hyvä osoitus.
Kuten sanottu, EM-kisojen taso oli kova. Esim Artem Levin oli jälleen kerran niin ilmiömäisen hyvä, että sai vastustajansa näyttämään aloittelevilta saliottelijoilta (finaaliottelu puolalaista Filipiä vastaan näytti enemmän joltain polttarinöyryytykseltä). Mutta entäs nämä muut nimekkäät tähdet? Andrei Kulebin ei saanut voittoaan ilmaiseksi Hynystä vastaan, Vitali Hurkou hävisi finaalimatsin ja Dmitry Valentin finaaliottelukin meni jotenkin ohi sellaisena “perushyvänä”. Ja mitä tulee loistavasti otelleeseen Dzianis Hancharonakiin, niin tapaturmia sattuu hänellekin (viittaan tällä kolmen vuoden takaisiin EM-kisoihin, josta voi lukea EM 2009-ketjusta).
Naisten ja nuorten sarjoissa taso on vielä vaihtelevampi, mutta tasokasta thainyrkkeilyä sielläkin nähtiin. En huoltohommilta ehtinyt katsomaan paljon muita kuin viimeisen päivän matseja, mutta esim Giaa vastaan tasaisen matsin otellut Diana Iakovleva oli todella hyvä. Tuskin menee montaa vuotta, kun naisten ja nuorten sarjoissakin taso on poikkeuksetta kova.
On totta, että tällä hetkellä Suomessa ei ole montaa aktiiviottelijaa, joka voisi haastaa saatika voittaa edellä mainittujen kavereiden tasoisia ottelijoita, mutta parin vuoden kuluttuahan tilanne voi olla aivan eri, kun treenataan ja otellaan systemaattisesti. Lajitietous on aina ollut Suomessa hyvällä pohjalla ja nyt kun yleinen urheiluvalmennustietouskin on levinnyt, niin tulevaisuus ei ainakaan paperilla vaikuta huonolta.
Sen pahempihan se on jos “ennakkosuosikkimöröt” ei voitakaan leikiten mestaruuksia. Siellä on sitten mukana monta sen tason ukkoa.
Toki siitä lähdetään, että kohta kaatuu taas iivanaa niin kuin *Raatteentiellä.
* toinen kaatuneista divisioonista, 44. koostui ukrainalaisista
Lajin kannalta on hyvä, että taso nousee ja vähemmän nimekkäistä ottelijoista löytyy myös niitä, jotka hätyyttelevät ja jopa voittavat niitä “tähtiä”. Huono tilanne suomalaisten kannalta olisi mielestäni se, että nimimiesten/-naisten pelossa jäätäisiin veivaamaan varmoja voittoja. Mieluummin menee maailmalle haastamaan “mörköjä” kuin jää tänne mätkimään “säkkejä”.
Yhtä kaikki, hyvä Finlandije!
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.