Taistelijan joulutarina

Junnujen SM-karsinnoissa Hyvinkäällä hymyilyttää, vaikka kuume ja pahoinvointi saavat olon tukalaksi.

MMA Kuopion juniorit putsasivat tänä vuonna palkintopöydän voittamalla peräti kolme SM-kultaa, yhden hopean ja yhden pronssimitalin. Yksi näistä mestaruuksista oli erityinen, koska nuori mies sen takana oli päättänyt jo etukäteen omistaa voittonsa valmentajalleen Jari Parviaiselle.

Jari Parviainen on Suomen Muaythai liiton jäsenseuran MMA Kuopion päävalmentaja. Thainyrkkeilyn lisäksi hän valmentaa myös vapaaottelua. Kamppailu-urheilutaustaa hänellä on takanaan jo 25 vuotta ja thainyrkkeily on tärkeä osa päivittäistä elämää edelleen. Parviaisen mukaan ”Kamppailu-urheilun syvyydestä on löytynyt yhteys kaikkeen tekemiseen, olemiseen ja oppimiseen ihmisen tiellä. Mielellisesti sitä ei voi erottaa elämästä. Tekemisen taustat ovat läsnäolosta kumpuavia. Se on iso voima, kun sen ymmärtää”.

Intohimo treenaamiseen, valmentamiseen ja salilla mukana olemiseen tulee täydestä sydämestä. Harjoituksia ei helpolla jätetä väliin. Ei vaikka vointi ei aina olisi ollut niin hyvä. Kuluneena vuonna Parviaista tutkittiin poskiontelovaivojen vuoksi mm. yksityisellä lääkäriasemalla ja perustutkimukset laiminlyötiin kerta toisensa jälkeen. Usean eri lääkärin toimesta erilaisia toimenpiteitä ja lääkehoitoja tehtiin kymmeniä. Tuloksetta.

Kuten tavallista, Parviaisen oireita ei kuitenkaan otettu vakavasti. Eivätkö ne sairaalamaailmassa tiedä, että kamppailija ei turhista valita? Ehkä taistelijan luonne auttoi myös tässä asiassa. Jari tunsi ja tiesi, että jotain muutakin oli nyt vialla ja haki päättäväisesti apua, vaikka häntä tutkineet erikoislääkäritkin yrittivät torpata hänet toistuvasti.

Lopulta hän sai työterveyslääkäriltä lähetteen sairaalaan. Sieltä löytyi lääkäri, joka oikeasti kuunteli ja tutki huolellisesti ja tarkasti potilaan. ”Olen tälle naislääkärille elämäni velkaa”, Parviainen sanoo ja joka kerta tämän ääneen sanominen vuodattaa muutaman kyyneleen.

Syöpähoidot olivat raskaita ja niiden sivuvaikutukset lähes sietämätöntä kestää. Niistä kuitenkin selvittiin.

Lääkärin tuomio oli tyly ja tuosta päivästä alkaen Parviaisen nimen yhteydessä mainittiin aina potilas numero 221. Se on sädesairaalan syöpäyksikön hoitonumero. Alkoi raastava taistelu tuntematonta vastustajaa vastaan, eikä ajatusta kuolemasta voinut sivuuttaa. Se hiipi ajatuksiin, vaikka ei olisi halunnut ”Mietin miten paljon elämää olisi vielä jäljellä”.

Parviaiselle kerrottiin, että tulevat hoidot tulisivat olemaan erittäin rankkoja. ”Olin valmis mihin vain elämäni eteen” ja se ajatus kantoi läpi raskaiden hoitojen. Raastavaa hermosärkyä, viikkokausia jatkuvaa kuumeilua, pahoinvointia, oksentelua, jopa kävelykin aiheutti sietämätöntä kipua.

Urheilullisen Parviaisen elämä oli hetkessä muuttunut taisteluksi, johon ei voinut mitenkään valmistautua. ”Läsnäolo on tila missä mieli tyhjenee ja tunteet väistyvät. Katoaa pelko ja tavoittelu ja esirakennetut kuvitelmat. Äärimmäinen kipu on tila, jota et voi harjoitella kuten lihastasi voit ja ajatustesi hallintaa. Kivussa oleminen ja kokeminen tyhjentää harhakuvitelmat ja jättää sinut sen runneltavaksi, olet vain ja vapiset kun aallot kulkevat lävitsesi”.

Syöpähoitojen keskellä Parviainen matkasi junioreiden SM-kilpailuihin, vaikka se oli riski infektiovaaran vuoksi. Hänet nähtiin kannustamassa ottelijoitaan Hyvinkäällä SM-karsinnoissa ja Tampereella finaaleissa. Nämä matkat olivat tavallista raskaampia, mutta silti erityisen tärkeitä.

”Moni ihmetteli, kuinka näytin niin pirteältä ja pystyin osallistumaan joihinkin asioihin. Se johtui lujasta tahdostani. Jokainen hetki ajatuksia muuhun kuin sairauteeni antoi minulle tilaa hengittää. Halusin olla mukana tukemassa ottelijoita ja kokemassa kilpailun huumaa. Vaikka olemme eri seuroista ja kilpailemme toisiamme vastaan menestyksestä, meitä yhdistää urheilun kaunis sanoma, Lopulta olemme kaikki yhtä suurta perhettä”.

Parviaisen raskaat hoidot ovat nyt ohitse ja toipuminen on hyvässä vauhdissa. Ennuste paranemisesta on hyvä, mutta lopullinen varmuus tähän tulee myöhemmin.

Tämän joulutarinan myötä Suomen Muaythai liitto toivottaa kaikille rauhaisaa ja läsnä olevaa Joulun aikaa ja toivottaa Parviaiselle ja kaikille muillekin voimia kaikkeen tulevaan. Joulutarina päättyy Jarin sanoin: ”Et vihaa etkä pelkää et tavoittele liikaa olet vain ja reagoit. Se on elämä!”

Teksti: Kursiivilla olevat tekstit ovat suoria lainauksia Jari Parviaisen omasta tekstistä Muaythai tarina 2016 ja uudesti syntyminen
Kuvat: Jari Parviainen

 

Katru Perkkiö